Et jos seukkaisin sen kaa vaik ja se kuulis mun vanhempien lausuvan mun nimen oikein esimerkiks. Nii se varmaa lausuis sen jollai huvittaval taval loppuu asti :D
Oon ollu epänormaalia siitä n.3-5-vuotiaasta asti en koskaan normaali, ja nyt näin 27-vuotiaana edes brintellix ei tee musta normaalia. Ja ihan just oon 28 jo. Tää ei voi siis olla todellista. Eipä ihme että on ollu itsemurhayrityksiä (tai ainakin lääkäri kutsu niitä itsemurhayrityksiksi joten kai ne lasketaan sellasiks sitte.)
Esimerkiksi mä en ollenkaan ymmärrä sellasta että tulee vasta teini-iässä tai aikuisena mielenterveysongelma koska mulla se alkoi kirjaimellisesti heti
Vittu mua ei kiinnosta kenet saan ja ketä en niinku pätkääkää. Kosk mua ei haittaa jos en saa niitä.
Ainoastaan vaan koska nyt on syvästi myunghoon era niin rakastan sitä niin helvetin saatanan vitusti eikä kukaan voi ikinä koskaan ymmärtää miten paljon se mun sydäntä kosketti ja rakastan sitä aina
Mut mua ei haittaa ollenkaan se jos ja kun en saa sitä
Outoa kyllä mut se on totta. En tiedä oonko kasvanu siinä suhteessa aikuiseks verrattuna parin vuoden takaiseen ku itkin sitä etten saa eunkwangia. Oon varmaan jotenkin tottunu rakastumiseen tai kasvanu aikuiseks niin Mua ei haittaa se ajatus etten saa sitä tulevaisuudessa.