qualitymonkey
Official pappojen kuolaaja
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 77,496
- Reaktioarvo
- 2,974
- AP AP
- #70,531
Näinhän se on. Psykiatrisen hoidon alasajo alkoi jo 90 luvulla. Laitospaikkoja on vähennetty ja asiakkaat eivät saa riittävää tukea avohoidosta. Ennen ei masennuslääkityksiä vaihdettu / muutettu lennosta, koska lääkityksen vaihtoon ja annosmuutoksiin voi liittyä itsemurhariski. Se tehtiin sairaalassa valvotusti. Näin ei ole enää. Veljeni kuoli oman käden kautta. Hän kärsi depressiosta. Hänet kotiutettiin lyhyeltä arviointijaksolta itsemurhariskiin liittyen lääkemuutosten kera ja hän teki itsemurhan vähän kotiutuksen jälkeen. Nykyhallituksen toimien jälkeen tilanne psykiatrialla tuskin paranee. Asiakasmäärät tulevat vain kasvamaan eriarvoisuuden kasvun ja säästöjen sekä arvovalintojen jälkeen. Luulen, että hallituksen toimet ovat täysin tietoisia. He eivät vaan välitä
Siis nyt mua alko oikeesti pelottaa. Brintellix ei auta itse asiaan ja oireisiin, mutta yksi ja ainut jota se on lieventänyt on juuri itsetuhoisuus. Ja nyt mua ihan aidon vitun todellisen oikeasti pelottaa ihan saatanan paljon että se itsetuhoisuus tulee takaisin ja pelottaa että sillä kertaa saattaisin kuolla. Siis nyt ei ole sitä vielä, onneksi, tai ainakaan sellaisena kun oli jokin aikaa sitten. Mutta mua pelottaa tulevaisuus. Ihan oikeasti. Ja mä sanon vaan sen, että brintellixin aloittaminen oli luultavasti elämäni pelottavimpia ja hirveimpiä ajanjaksoja. Ja mä sanon senkin että se mitä mä oon käynyt erilaisissa hoitopaikoissa keskustelemassa, niin on osittain ollut niin hirveää että pelkästään se itse vastaanottoaika sai mut, kirjaimellisesti siellä vastaanotolla, suunnittelemaan että hyppään sen huoneen ikkunasta alas. Mitä helvettiä tämä oikeasti on? Mitä tää touhu on? Ja se on siis mun vika ilmeisesti jotenkin.
Siis nyt mua alko oikeesti pelottaa. Brintellix ei auta itse asiaan ja oireisiin, mutta yksi ja ainut jota se on lieventänyt on juuri itsetuhoisuus. Ja nyt mua ihan aidon vitun todellisen oikeasti pelottaa ihan saatanan paljon että se itsetuhoisuus tulee takaisin ja pelottaa että sillä kertaa saattaisin kuolla. Siis nyt ei ole sitä vielä, onneksi, tai ainakaan sellaisena kun oli jokin aikaa sitten. Mutta mua pelottaa tulevaisuus. Ihan oikeasti. Ja mä sanon vaan sen, että brintellixin aloittaminen oli luultavasti elämäni pelottavimpia ja hirveimpiä ajanjaksoja. Ja mä sanon senkin että se mitä mä oon käynyt erilaisissa hoitopaikoissa keskustelemassa, niin on osittain ollut niin hirveää että pelkästään se itse vastaanottoaika sai mut, kirjaimellisesti siellä vastaanotolla, suunnittelemaan että hyppään sen huoneen ikkunasta alas. Mitä helvettiä tämä oikeasti on? Mitä tää touhu on? Ja se on siis mun vika ilmeisesti jotenkin.
