Aihe vapaa Uusi koira ei tunnu omalta

[Pörriäinen]

Menetin viime vuoden loppupuolella ensimmäisen oman koirani, joka oli mun elämässäni kaikki mun vaikeimmat vuodet. Koin ja koen edelleen huonoa omaatuntoa siitä, että koira silloin sairastui ja lopulta en vaan pystynyt sitä pelastamaan vaikka kaikkeni yritin. Asun vielä vanhempieni luona vaikka olen jo aikuinen ja ajattelin, että seuraavan koiran otan vasta sitten, kun mun elämäntilanne on vakaa ja säästöjä taas tarpeeksi.

Perheen toinen koira kuitenkin masentui menetettyään kaverinsa ja äitin tuttu tarjosi meille eläkepäiviä viettämään entisen työkoiransa, ja vaikka koira ei olekaan virallisesti minun, niin on vastuu siitä aika pitkälti kuitenkin mulla.

Tää koira on super fiksu ja kiltti ja tuntuu, että jokainen ihminen joka sen tapaa rakastuu siihen, mutta itse en vain pysty tätä koiraa rakastamaan samalla tavalla kuin rakastin mun ensimmäistä koiraani ja se tuntuu tosi pahalta. Olen yrittänyt nämä viisi kuukautta opetella elämään tämän uuden koiran kanssa ja keksiä kaikkea kivaa tekemistä yhdessä, mutta ei se tietenkään ole samanlaista kuin edellisen koirani kohdalla. Edellinen koirani oli pieni ja pippurinen, tavallinen seurakoira ja tosi omalaatuinen. Tämän uuden koiramme elämäntehtävä oli paimentaminen, koira on aika iso ja iän ja pitkän työuran tuomia terveyshaasteitakin on, eikä meidän yhteiselo alkanut kaikista helpoimmalla tavalla. Mutta tiedän, että tätä koiraa rakastettiin ja rakastetaan edelleen tosi paljon ja mietin usein pystynkö tarjoamaan sille oikeasti kaikkea sitä mitä se ansaitsee. Vaikka kaikki perusasiat onkin kunnossa ja pyrin tekemään kaikin tavoin sen elämästä mahdollisimman hyvää ja kivutonta, niin se puhdas, pyyteetön rakkaus puuttuu tai ei ole ainakaan niin vahvaa kuin voisi olla.

Ehkä en vaan ollut vielä valmis uuteen koiraan tai sitten meidän sielut ei vaan kohtaa samalla tavalla kuin edellisen koirani kanssa. Oli miten oli, mutta tämä asia on vaivannut mua paljon ja siksi halusin avautua jonnekin, koska en ole tästä aiheesta kuullut oikein missään puhuttavan, enkä uskalla läheisillekään tästä puhua.

 

[Skeletor]

Sinulla on luultavasti suruaika vielä päällä vanhasta koirasta. Itse en ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka voivat ottaa heti uuden lemmikin edellisen kuoltua.

 

[Pörriäinen]

Sinulla on luultavasti suruaika vielä päällä vanhasta koirasta. Itse en ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka voivat ottaa heti uuden lemmikin edellisen kuoltua.

Todennäköisesti. Suru on nyt puoli vuotta koiran kuoleman jälkeen tullut uudestaan takaisin vähän vahvempana. Uskon, että surun käsittely olisi ehkä ollut helpompaa ilman uutta koiraa näin nopeasti, mutta nyt on tilanne tämä, kun toinen koira tarvitsi kaverin. Muulle perheelle mun koiran kuolema ei ollut yhtä raskas kokemus ja vaikka tietyiltä osin tämä uusi koira on myös tuonut paljon iloa ja opettanut paljon uutta mulle, niin olisin itse silti kaivannut kunnolla aikaa palautua ja lähteä rakentamaan elämää uudella tavalla. Toivon kuitenkin, että asiat lähtisi lopulta sujumaan tältäkin pohjalta.

 

[Skeletor]

Todennäköisesti. Suru on nyt puoli vuotta koiran kuoleman jälkeen tullut uudestaan takaisin vähän vahvempana. Uskon, että surun käsittely olisi ehkä ollut helpompaa ilman uutta koiraa näin nopeasti, mutta nyt on tilanne tämä, kun toinen koira tarvitsi kaverin. Muulle perheelle mun koiran kuolema ei ollut yhtä raskas kokemus ja vaikka tietyiltä osin tämä uusi koira on myös tuonut paljon iloa ja opettanut paljon uutta mulle, niin olisin itse silti kaivannut kunnolla aikaa palautua ja lähteä rakentamaan elämää uudella tavalla. Toivon kuitenkin, että asiat lähtisi lopulta sujumaan tältäkin pohjalta.

Itsellä kesti vuosia, ennen kuin pystyin hankkimaan uuden kissun vanhan kuoltua 16 vuoden iässä.

 

[noitis]

Sinulla on luultavasti suruaika vielä päällä vanhasta koirasta. Itse en ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka voivat ottaa heti uuden lemmikin edellisen kuoltua.

Tää, mutta ihan älyttömän kaunis teko ottaa toisen koiran vuoksi uusi koira <3 älä syytä itteäs siitä että et voi tuntea kovin kiintymystä uuteen koiraan, tärkeintä on se että kohtelet sitä kuitenkin ihan yhtä hyvin tunteistas huolimatta

 

[Myrskyvaroitus]

Et oo päässy vielä yli sun edellisen koiran kuolemasta ja se vaikuttaa varmasti sun tuntemuksiin tätä uutta koiraa kohtaan. Ehkä alitajuntaisesti saatat ajatella että uuden koiran ois jotenki tarkoitus korvata entinen ja koska uusi ei ookkaan samanlainen kuin edellinen niin tuntuu oudolta?