Syvälliset Projekti: paremmaksi ihmiseksi

[Hydrangea]

Käynnissä nyt. Ollut käynnissä jo hetken.

 

[Skeletor]

Mitä projekti sisältää? Tähän olisi muuten härski läppä, mutta sensuroin itseäni..

 

[Oltermanni]

Projektin visio?
Tarve?
Toteuttamiskelpoisuus?
Budjetti?
Riskit?
Aikataulu?

 

[Hydrangea]

Mitä projekti sisältää? Tähän olisi muuten härski läppä, mutta sensuroin itseäni..

Yritän olla empaattisempi ja käyttäytyä rauhallisemmin, toimia ekologisemmin arjessa, viettää vähemmän aikaa somessa sekä oppia budjetoimaan. Esimerkiksi.

 

[Hydrangea]

Projektin visio?
Tarve?
Toteuttamiskelpoisuus?
Budjetti?
Riskit?
Aikataulu?

Tavoitteena pysyvä muutos minä kuvassa, ihmissuhteissa sekä arjen mielekkyydessä. Tarve muutokselle on ollut suuri, joten edistystä on saatava aikaan, vaikka budjetti on tällä hetkellä minimaalinen. Tulosta on kuitenkin syntynyt, ja olen esimerkiksi oppinut tunnesäätelyä.

 

[Skeletor]

Yritän olla empaattisempi ja käyttäytyä rauhallisemmin, toimia ekologisemmin arjessa, viettää vähemmän aikaa somessa sekä oppia budjetoimaan. Esimerkiksi.

Muista, että myös Varasija on sosiaalinen media..

 

[Hydrangea]

Muista, että myös Varasija on sosiaalinen media..

Joo, nyt olenkin taas lipsunut. Heinäkuun alussa olin täysin someton yli viikon, ja näkyi heti henkisessä sekä fyysisessä voinnissa. Kokonaan kun pääsisi irti.

 

[Skeletor]

Joo, nyt olenkin taas lipsunut. Heinäkuun alussa olin täysin someton yli viikon, ja näkyi heti henkisessä sekä fyysisessä voinnissa. Kokonaan kun pääsisi irti.

Ja mitä se hyödyttää? Jää yksin, kun ei ole korvaavia ihmiskontakteja.

 

[Hydrangea]

Ja mitä se hyödyttää? Jää yksin, kun ei ole korvaavia ihmiskontakteja.

Mä aika harvoin edes olen yksin, nytkin mun isä istuu parin metrin päässä ja kumpikin vaan räplätään puhelimiamme :-D Tää häiritsee mun muuta elämääni. Nuorempana keskustelupalstat olikin nimenomaan ihmissuhteiden korvaaja ja ihan loistava sellainen.

 

[Skeletor]

Mä aika harvoin edes olen yksin, nytkin mun isä istuu parin metrin päässä ja kumpikin vaan räplätään puhelimiamme :-D Tää häiritsee mun muuta elämääni. Nuorempana keskustelupalstat olikin nimenomaan ihmissuhteiden korvaaja ja ihan loistava sellainen.

Suosittelen kyllä ihmisiä edelleen. 10.10. esimerkiksi Helsingin parhaassa baarissa.

 

[asiavirhe]

Suosittelen lukemaan kirjoja. Enkä tarkoita nyt selfhelppiä (suurin osa siitä on kuraa lukuunottamatta oikeiden psykologian ammattilaisten kirjoittamia kirjoja) vaan ihan romaaneja ja vaikkapa elämäkertoja, myös tietokirjoja jos jaksat sellaista lukea. Kuuntelukin kelpaa. Muiden ihmisten ajatuksista ja elämästä saa usein inspiraatiota omaankin ajatteluun ja elämään. Sopii myös somepaastolle paikkaamaan tyhjiötä.

 

[Hydrangea]

Suosittelen lukemaan kirjoja. Enkä tarkoita nyt selfhelppiä (suurin osa siitä on kuraa lukuunottamatta oikeiden psykologian ammattilaisten kirjoittamia kirjoja) vaan ihan romaaneja ja vaikkapa elämäkertoja, myös tietokirjoja jos jaksat sellaista lukea. Kuuntelukin kelpaa. Muiden ihmisten ajatuksista ja elämästä saa usein inspiraatiota omaankin ajatteluun ja elämään. Sopii myös somepaastolle paikkaamaan tyhjiötä.

Harrastan kaunokirjallisuutta ja mulla on tällä hetkellä kesken Tove Janssonin Kesäkirja, John Ajvide Lindqvistin Ihmissatama, Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen sekä Bram Stokerin Draculan vieras ja muita kertomuksia. :--D Mutta olen samaa mieltä kirjoittamastasi, lukeminen on todella mieltä avartavaa ja ihmisten pitäisi tehdä sitä enemmän.

Self helpistä tosin olen eri mieltä, koska itse olen saanut siitä valtavasti apua varsinkin elämänhallinnan kanssa muun avun ohella. Toki sen lukeminen pelkästään ei riitä ihmisen ongelmia korjaamaan, vaan vaatii ihan oikeita toimia voinnin kohentamiseksi sekä sen, että kykenee reflektoimaan omaa elämäänsä ja ajatuksiansa. Itselläni on pitkä historia mielenterveysongelmien kanssa, mutta nyt viimeisen vuoden ajan olen kokenut eläväni vihdoin suhteellisen normaalia elämää mieleni osalta. <3 Aika perusasioista se mielen hyvinvointi lopulta koostuu: itsensä hyväksymisestä, terveistä elämäntavoista, laadukkaista sosiaalisista suhteista ja tunteesta, että elämä on merkityksellistä. Ja turvallisesta ympäristöstä, epäterve kasvuympäristö ja väkivaltainen parisuhde aikuisiällä minunkin pahoinvointiani ylläpitivät.

 

[asiavirhe]

Harrastan kaunokirjallisuutta ja mulla on tällä hetkellä kesken Tove Janssonin Kesäkirja, John Ajvide Lindqvistin Ihmissatama, Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen sekä Bram Stokerin Draculan vieras ja muita kertomuksia. :--D Mutta olen samaa mieltä kirjoittamastasi, lukeminen on todella mieltä avartavaa ja ihmisten pitäisi tehdä sitä enemmän.

Self helpistä tosin olen eri mieltä, koska itse olen saanut siitä valtavasti apua varsinkin elämänhallinnan kanssa muun avun ohella. Toki sen lukeminen pelkästään ei riitä ihmisen ongelmia korjaamaan, vaan vaatii ihan oikeita toimia voinnin kohentamiseksi sekä sen, että kykenee reflektoimaan omaa elämäänsä ja ajatuksiansa. Itselläni on pitkä historia mielenterveysongelmien kanssa, mutta nyt viimeisen vuoden ajan olen kokenut eläväni vihdoin suhteellisen normaalia elämää mieleni osalta. <3 Aika perusasioista se mielen hyvinvointi lopulta koostuu: itsensä hyväksymisestä, terveistä elämäntavoista, laadukkaista sosiaalisista suhteista ja tunteesta, että elämä on merkityksellistä. Ja turvallisesta ympäristöstä, epäterve kasvuympäristö ja väkivaltainen parisuhde aikuisiällä minunkin pahoinvointiani ylläpitivät.

Hyvä jos olet saanut apua self-helpistä, ei se väärin ole tietenkään. Saahan sekin ajattelemaan ja parhaimmillaan tekemään muutoksia. Joskus niissä vain voi esiintyä hieman mielenkiintoisia, pitkällä tähtäimellä haitallisia neuvoja etenkin ikävien tunteiden lakaisemisesta maton alle tai päinvastoin yliviedystä "oman itsen laittamisesta etusijalle", joka lopulta johtaa vain itsekeskeisyyteen. Tiettyihin asioihin on vain pakko pakottaa itsensä, viisautta on huomata, milloin se ei ole välttämätöntä.

Totta myös, että perusasiat on tärkeää olla kunnossa. Jos senkin jälkeen, kun ne on laittanut kuntoon, sakkaa mielenterveys edelleen pahasti, on ongelma jossain muualla ja apu paikallaan. Itsellänikin on eräs kohtalaisen vakava psykiatrinen diagnoosi alla, jonka perusteella olen "kroonisesti sairas", mutta pärjään pääsääntöisesti todella hyvin arjessa luultavasti juuri selkeiden rutiinien ja terveellisten elämäntapojen sekä vahvan turvaverkoston ansiosta. Väitän, että valtaosa psykiatrisista diagnooseista on turhia ja lievimmät ongelmat korjaantuvat pelkällä ohjauksella, ongelmien (kuten sen väkivaltaisen parisuhteen) kartoituksella ja mahdollisuuksien mukaan poistolla, sekä elämäntapamuutoksella. Lääkkeiden pitäisi olla viimeinen vaihtoehto kun mikään muu ei toimi, ja edes pitkää terapiaa eivät kaikki tarvitse.

 

[Hydrangea]

Hyvä jos olet saanut apua self-helpistä, ei se väärin ole tietenkään. Saahan sekin ajattelemaan ja parhaimmillaan tekemään muutoksia. Joskus niissä vain voi esiintyä hieman mielenkiintoisia, pitkällä tähtäimellä haitallisia neuvoja etenkin ikävien tunteiden lakaisemisesta maton alle tai päinvastoin yliviedystä "oman itsen laittamisesta etusijalle", joka lopulta johtaa vain itsekeskeisyyteen. Tiettyihin asioihin on vain pakko pakottaa itsensä, viisautta on huomata, milloin se ei ole välttämätöntä.

Totta myös, että perusasiat on tärkeää olla kunnossa. Jos senkin jälkeen, kun ne on laittanut kuntoon, sakkaa mielenterveys edelleen pahasti, on ongelma jossain muualla ja apu paikallaan. Itsellänikin on eräs kohtalaisen vakava psykiatrinen diagnoosi alla, jonka perusteella olen "kroonisesti sairas", mutta pärjään pääsääntöisesti todella hyvin arjessa luultavasti juuri selkeiden rutiinien ja terveellisten elämäntapojen sekä vahvan turvaverkoston ansiosta. Väitän, että valtaosa psykiatrisista diagnooseista on turhia ja lievimmät ongelmat korjaantuvat pelkällä ohjauksella, ongelmien (kuten sen väkivaltaisen parisuhteen) kartoituksella ja mahdollisuuksien mukaan poistolla, sekä elämäntapamuutoksella. Lääkkeiden pitäisi olla viimeinen vaihtoehto kun mikään muu ei toimi, ja edes pitkää terapiaa eivät kaikki tarvitse.

Meikäläiselläkin 2017 diagnosoitu epävakaa, joka tosin on vuosi vuodelta vaivannut vähemmän. Eron aikoihin tosi ryöpsähti aikalailla valloilleen, ja kävinkin sitten ammattiavun piirissä 9 kk ajan oltuani vuosikausia ilman psykiatrista kontaktia. Aika hevi lääkityskin kyllä oli samaan aikaan, se tiputettiin viime syksynä pois.

Nimenomaan itseni hyväksyminen kaikkine puolineen on ollut omalla kohdallani se ratkaiseva tekijä, jonka myötä koin lopullisesti vapautuneeni. Vaikka sanon otsikossa, että pyrin olemaan parempi ihminen, niin loppujen lopuksi kyse on siitä, että haluan parantaa omaa elämänlaatuani toimimalla paremmin sekä itseäni että muita kohtaan. Ensimmäistä kertaa koskaan olen viimeisen vuoden ajan tehnyt muutoksia lähtökohtana rakkaus ja empatia, eikä häpeä, viha ja katkeruus.

Toivottavasti pärjäät myös tulevaisuudessa diagnoosisi kanssa, mikä tahansa se on. 🫶🏼 Ihminen on yllättävän vahva ja selviää paljosta.

 

[noitis]

pitäis kans yrittää :c

 

[Hydrangea]

pitäis kans yrittää :c

Mullakin oikeastaan vasta pakkorako sai ryhtymään tähän, kävin aivan pohjalla 24-25 D: Siksi olin täältä niin pitkään pois

 

[nig]

Joo, nyt olenkin taas lipsunut. Heinäkuun alussa olin täysin someton yli viikon, ja näkyi heti henkisessä sekä fyysisessä voinnissa. Kokonaan kun pääsisi irti.

Varasijaan ilmeisesti helposti jää koukkuun

 

[Hydrangea]

Varasijaan ilmeisesti helposti jää koukkuun

Keskustelupalsta-addikti vuodesta 2005

 

[noitis]

Mullakin oikeastaan vasta pakkorako sai ryhtymään tähän, kävin aivan pohjalla 24-25 D: Siksi olin täältä niin pitkään pois

jos haluat kertoa enemmän niin kerro mitä tapahtui D: mut ei oo pakko. tsemppiä projektiin ja kaikkea hyvää <3

 

[Hydrangea]

jos haluat kertoa enemmän niin kerro mitä tapahtui D: mut ei oo pakko. tsemppiä projektiin ja kaikkea hyvää <3

Tulin raskaaksi, ja isä ei halunnut lasta, ja tein abortin koska aika tehdä päätös loppui. Jäin työttömäksi ja tämän myötä täysin rahattomaksi useaksi kuukaudeksi. Eksä käytti muhun niin raakaa henkistä väkivaltaa yhteisen lapsen avulla että jouduin hakemaan ulkopuolista apua, ja meidän välit katkesi sen myötä ilmeisesti pysyvästi. Tapeltiin lapsen huoltajuudesta viimeisen kerran tämän vuoden maaliskuussa. Vei koirankin lähes vuodeksi. Mun sisko sekä parhaat ystävät hylkäsivät mut. Päädyin lopulta pari kertaa suljetulle osastolle. Ikinä en ole tuntenut yhtä suurta tuskaa kuin mitä vuosi sitten keväällä ja olin aivan varma, että kuolen kaikkeen siihen kipuun ja epätoivoon. Se katumus, yksinäisyys ja neuvottomuus oli kaiken muun alleen murskaavaa. Koko mun siihen astinen elämä oikeastaan murskaantui kerralla.

Nyt uskonkin, että ihan sama mitä elämä tuo tullessaan, niin selviän siitä henkisesti. En tosin usko, että olisin pystynyt painamaan tuon läpi, jos jo aiemmin syntynyt lapseni ei olisi omalla olemassaolollaan antanut mulle syytä elää ja lievittänyt läsnäolollaan kaikkea sitä kipua. Mutta en kuollut, ja se kipu helpotti. Mutta en aio enää koskaan joutua tilanteeseen, jossa jokainen mun elämäni tukipilari kaatuu kerralla, ja siksi pidän huolta siitä, että voin luottaa edes itseeni ja olla ylpeä itsestäni.

Ja siis kaikki tämähän oli seurausta todennäköisesti vain siitä, etten ole koskaan rakastanut itseäni, vaan olen hakeutunut ihmissuhteisiin, joissa mua ei ole arvostettu. Ei enää ikinä. Minä aion antaa itselleni kaiken rakkauden, jota olisin ansainnut saada niin lapsena kuin myös parisuhteessa tuon perkeleen kanssa. Paremmaksi ihmiseksi -projektini onkin oikeastaan matka persoonaksi, jota minä arvostan. Anteeksi olen antanut itselleni sen, etten nuorempana osannut olla itseni puolella, ja annoin vihan sekä katkeruuden ottaa vallan.

 

[Skeletor]

Tulin raskaaksi, ja isä ei halunnut lasta, ja tein abortin koska aika tehdä päätös loppui. Jäin työttömäksi ja tämän myötä täysin rahattomaksi useaksi kuukaudeksi. Eksä käytti muhun niin raakaa henkistä väkivaltaa yhteisen lapsen avulla että jouduin hakemaan ulkopuolista apua, ja meidän välit katkesi sen myötä ilmeisesti pysyvästi. Tapeltiin lapsen huoltajuudesta viimeisen kerran tämän vuoden maaliskuussa. Vei koirankin lähes vuodeksi. Mun sisko sekä parhaat ystävät hylkäsivät mut. Päädyin lopulta pari kertaa suljetulle osastolle. Ikinä en ole tuntenut yhtä suurta tuskaa kuin mitä vuosi sitten keväällä ja olin aivan varma, että kuolen kaikkeen siihen kipuun ja epätoivoon. Se katumus, yksinäisyys ja neuvottomuus oli kaiken muun alleen murskaavaa. Koko mun siihen astinen elämä oikeastaan murskaantui kerralla.

Nyt uskonkin, että ihan sama mitä elämä tuo tullessaan, niin selviän siitä henkisesti. En tosin usko, että olisin pystynyt painamaan tuon läpi, jos jo aiemmin syntynyt lapseni ei olisi omalla olemassaolollaan antanut mulle syytä elää ja lievittänyt läsnäolollaan kaikkea sitä kipua. Mutta en kuollut, ja se kipu helpotti. Mutta en aio enää koskaan joutua tilanteeseen, jossa jokainen mun elämäni tukipilari kaatuu kerralla, ja siksi pidän huolta siitä, että voin luottaa edes itseeni ja olla ylpeä itsestäni.

Ja siis kaikki tämähän oli seurausta todennäköisesti vain siitä, etten ole koskaan rakastanut itseäni, vaan olen hakeutunut ihmissuhteisiin, joissa mua ei ole arvostettu. Ei enää ikinä. Minä aion antaa itselleni kaiken rakkauden, jota olisin ansainnut saada niin lapsena kuin myös parisuhteessa tuon perkeleen kanssa. Paremmaksi ihmiseksi -projektini onkin oikeastaan matka persoonaksi, jota minä arvostan. Anteeksi olen antanut itselleni sen, etten nuorempana osannut olla itseni puolella, ja annoin vihan sekä katkeruuden ottaa vallan.

Varmaan ilman ensimmäistä lasta olisit tappanut itsesi, koska onhan tuo yhtä helvettiä.