Yritän olla empaattisempi ja käyttäytyä rauhallisemmin, toimia ekologisemmin arjessa, viettää vähemmän aikaa somessa sekä oppia budjetoimaan. Esimerkiksi.Mitä projekti sisältää? Tähän olisi muuten härski läppä, mutta sensuroin itseäni..
Tavoitteena pysyvä muutos minä kuvassa, ihmissuhteissa sekä arjen mielekkyydessä. Tarve muutokselle on ollut suuri, joten edistystä on saatava aikaan, vaikka budjetti on tällä hetkellä minimaalinen. Tulosta on kuitenkin syntynyt, ja olen esimerkiksi oppinut tunnesäätelyä.Projektin visio?
Tarve?
Toteuttamiskelpoisuus?
Budjetti?
Riskit?
Aikataulu?
Muista, että myös Varasija on sosiaalinen media..Yritän olla empaattisempi ja käyttäytyä rauhallisemmin, toimia ekologisemmin arjessa, viettää vähemmän aikaa somessa sekä oppia budjetoimaan. Esimerkiksi.
Ja mitä se hyödyttää? Jää yksin, kun ei ole korvaavia ihmiskontakteja.Joo, nyt olenkin taas lipsunut. Heinäkuun alussa olin täysin someton yli viikon, ja näkyi heti henkisessä sekä fyysisessä voinnissa. Kokonaan kun pääsisi irti.
Mä aika harvoin edes olen yksin, nytkin mun isä istuu parin metrin päässä ja kumpikin vaan räplätään puhelimiamme :-D Tää häiritsee mun muuta elämääni. Nuorempana keskustelupalstat olikin nimenomaan ihmissuhteiden korvaaja ja ihan loistava sellainen.Ja mitä se hyödyttää? Jää yksin, kun ei ole korvaavia ihmiskontakteja.
Suosittelen kyllä ihmisiä edelleen. 10.10. esimerkiksi Helsingin parhaassa baarissa.Mä aika harvoin edes olen yksin, nytkin mun isä istuu parin metrin päässä ja kumpikin vaan räplätään puhelimiamme :-D Tää häiritsee mun muuta elämääni. Nuorempana keskustelupalstat olikin nimenomaan ihmissuhteiden korvaaja ja ihan loistava sellainen.
Harrastan kaunokirjallisuutta ja mulla on tällä hetkellä kesken Tove Janssonin Kesäkirja, John Ajvide Lindqvistin Ihmissatama, Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen sekä Bram Stokerin Draculan vieras ja muita kertomuksia. :--D Mutta olen samaa mieltä kirjoittamastasi, lukeminen on todella mieltä avartavaa ja ihmisten pitäisi tehdä sitä enemmän.Suosittelen lukemaan kirjoja. Enkä tarkoita nyt selfhelppiä (suurin osa siitä on kuraa lukuunottamatta oikeiden psykologian ammattilaisten kirjoittamia kirjoja) vaan ihan romaaneja ja vaikkapa elämäkertoja, myös tietokirjoja jos jaksat sellaista lukea. Kuuntelukin kelpaa. Muiden ihmisten ajatuksista ja elämästä saa usein inspiraatiota omaankin ajatteluun ja elämään. Sopii myös somepaastolle paikkaamaan tyhjiötä.
Hyvä jos olet saanut apua self-helpistä, ei se väärin ole tietenkään. Saahan sekin ajattelemaan ja parhaimmillaan tekemään muutoksia. Joskus niissä vain voi esiintyä hieman mielenkiintoisia, pitkällä tähtäimellä haitallisia neuvoja etenkin ikävien tunteiden lakaisemisesta maton alle tai päinvastoin yliviedystä "oman itsen laittamisesta etusijalle", joka lopulta johtaa vain itsekeskeisyyteen. Tiettyihin asioihin on vain pakko pakottaa itsensä, viisautta on huomata, milloin se ei ole välttämätöntä.Harrastan kaunokirjallisuutta ja mulla on tällä hetkellä kesken Tove Janssonin Kesäkirja, John Ajvide Lindqvistin Ihmissatama, Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen sekä Bram Stokerin Draculan vieras ja muita kertomuksia. :--D Mutta olen samaa mieltä kirjoittamastasi, lukeminen on todella mieltä avartavaa ja ihmisten pitäisi tehdä sitä enemmän.
Self helpistä tosin olen eri mieltä, koska itse olen saanut siitä valtavasti apua varsinkin elämänhallinnan kanssa muun avun ohella. Toki sen lukeminen pelkästään ei riitä ihmisen ongelmia korjaamaan, vaan vaatii ihan oikeita toimia voinnin kohentamiseksi sekä sen, että kykenee reflektoimaan omaa elämäänsä ja ajatuksiansa. Itselläni on pitkä historia mielenterveysongelmien kanssa, mutta nyt viimeisen vuoden ajan olen kokenut eläväni vihdoin suhteellisen normaalia elämää mieleni osalta. <3 Aika perusasioista se mielen hyvinvointi lopulta koostuu: itsensä hyväksymisestä, terveistä elämäntavoista, laadukkaista sosiaalisista suhteista ja tunteesta, että elämä on merkityksellistä. Ja turvallisesta ympäristöstä, epäterve kasvuympäristö ja väkivaltainen parisuhde aikuisiällä minunkin pahoinvointiani ylläpitivät.
Meikäläiselläkin 2017 diagnosoitu epävakaa, joka tosin on vuosi vuodelta vaivannut vähemmän. Eron aikoihin tosi ryöpsähti aikalailla valloilleen, ja kävinkin sitten ammattiavun piirissä 9 kk ajan oltuani vuosikausia ilman psykiatrista kontaktia. Aika hevi lääkityskin kyllä oli samaan aikaan, se tiputettiin viime syksynä pois.Hyvä jos olet saanut apua self-helpistä, ei se väärin ole tietenkään. Saahan sekin ajattelemaan ja parhaimmillaan tekemään muutoksia. Joskus niissä vain voi esiintyä hieman mielenkiintoisia, pitkällä tähtäimellä haitallisia neuvoja etenkin ikävien tunteiden lakaisemisesta maton alle tai päinvastoin yliviedystä "oman itsen laittamisesta etusijalle", joka lopulta johtaa vain itsekeskeisyyteen. Tiettyihin asioihin on vain pakko pakottaa itsensä, viisautta on huomata, milloin se ei ole välttämätöntä.
Totta myös, että perusasiat on tärkeää olla kunnossa. Jos senkin jälkeen, kun ne on laittanut kuntoon, sakkaa mielenterveys edelleen pahasti, on ongelma jossain muualla ja apu paikallaan. Itsellänikin on eräs kohtalaisen vakava psykiatrinen diagnoosi alla, jonka perusteella olen "kroonisesti sairas", mutta pärjään pääsääntöisesti todella hyvin arjessa luultavasti juuri selkeiden rutiinien ja terveellisten elämäntapojen sekä vahvan turvaverkoston ansiosta. Väitän, että valtaosa psykiatrisista diagnooseista on turhia ja lievimmät ongelmat korjaantuvat pelkällä ohjauksella, ongelmien (kuten sen väkivaltaisen parisuhteen) kartoituksella ja mahdollisuuksien mukaan poistolla, sekä elämäntapamuutoksella. Lääkkeiden pitäisi olla viimeinen vaihtoehto kun mikään muu ei toimi, ja edes pitkää terapiaa eivät kaikki tarvitse.
