Aihe vapaa Oletteko kiitollisia koronalle?

[TalvinenRasia]

Mä olen kiitollinen koronavirukselle mm. siitä, että
-etäkoulun takia sain skipata esitelmien pitämisen
-koulu-uinnit peruttiin
-sain monta vuotta pitää kasvomaskia, mikä helpotti sosiaalista ahdistusta
-vielä nykyäänkin koulussa ja muissa julkisissa tiloissa tarjotaan käsidesiä

Kaikki koronan takia tulleet hygieniaohjeet olivat mulle täysin tuttuja (mulla on ocd) ja oli kivaa, kun oli pakko pitää turvaväliä, käyttää maskeja ja huolehtia käsihygieniasta 24/7. Ennen koronaa ainakin kouluissa, joissa mä kävin, ei ollut käsidesiä saatikka mitään pakkoa pestä kädet ennen ruokailua. Nykyään näen yhä niitä Näin peset kädet oikein -julisteita vessoissa.

Toisaalta korona oli hirveä asia. Se tappoi ihmisiä ja pahensi yhteiskuntien ongelmia... Pliis saanko silti olla kiitollinen näistä asioista? Rehellinen tuomio kiitos. D;

 

[asiavirhe]

En ole kiitollinen millään muotoa. Korona-aika oli itselleni ihan hyvä levähdystauko, mutta epäilen sen myös aiheuttaneen ainakin osan niistä sosiaalisista ongelmista joiden kanssa kamppailen tänäkin päivänä. Lisäksi juuri oman ikäluokkani (korona-ajan yläkoululaiset) keskuudessa tehdyistä tutkimuksista on pääteltävissä, etten ole ainoa jonka psyykkiseen terveyteen koronarajoitukset löivät valtavan reiän.

En ihan ymmärrä tuota, että mielenterveysongelmiensa toteuttamisen helpottumisesta (=mielenterveysongelman pahenemisesta) pitäisi olla jotenkin kiitollinen. Eikö niistä päinvastoin pitäisi pyrkiä mahdollisimman tehokkaasti eroon? Joskus osa sairauksista on kroonisia eikä niistä parane koskaan täysin, mutta eikö silloinkin ole paras yrittää päästä remissioon? Itselläkin on pari F:llä alkavaa diagnoosia, mutta yritän aktiivisesti päästä tilanteeseen, jossa en enää täyttäisi niiden kriteerejä.

 

[Tulisydän]

No, koronan ansiosta erään kouluprojektin lopputulosta ei tarvinnutkaan laittaa kaikkien nähtäville, mikä oli kyllä helpotus, koska ei se omalta osaltani järin hyvin onnistunut. :'D
Muita hyviä puolia en nyt äkkiseltään keksi.

 

[Skeletor]

Meeminuha tuhosi yhteiskunnan, sen talouden ja nuorten elämän. Mitään kiitettävää ole siinä, varsinkin kun tauti ei tappanut edes ihmisiä vaan jotain 80-vuotiaita vanhuksia, mutta saatiinpahan testattua valvontayhteiskuntaa oikein kiitettäväksi ja huomattua, ettei politiikkoihin kannata luottaa. Ei pitänyt riittää kuin yksi rokote, mutta kolmannenkin jälkeen sanottiin ettei se estä taudin leviämistä, koronapasseja ei tule - paitsi että nehän tulivat ja muuta sellaista.

 

[Myrskyvaroitus]

Nääh en oo, mun mielenterveys romahti ihan täysin. Muutenki jotenki tuon ajan jälkeen aika kulunu ihan kummallisesti ja ei vaa tunnu todelliselta.

 

[Oltermanni]

Hyvä puoli oli siinä ettei tarvinnut keksiä tekosyitä miksei halua lähteä ulos johonkin. Muuten se ei vaikuttanut pahemmin, töissä kävin normaalisti.

 

[TalvinenRasia]

En ole kiitollinen millään muotoa. Korona-aika oli itselleni ihan hyvä levähdystauko, mutta epäilen sen myös aiheuttaneen ainakin osan niistä sosiaalisista ongelmista joiden kanssa kamppailen tänäkin päivänä. Lisäksi juuri oman ikäluokkani (korona-ajan yläkoululaiset) keskuudessa tehdyistä tutkimuksista on pääteltävissä, etten ole ainoa jonka psyykkiseen terveyteen koronarajoitukset löivät valtavan reiän.

En ihan ymmärrä tuota, että mielenterveysongelmiensa toteuttamisen helpottumisesta (=mielenterveysongelman pahenemisesta) pitäisi olla jotenkin kiitollinen. Eikö niistä päinvastoin pitäisi pyrkiä mahdollisimman tehokkaasti eroon? Joskus osa sairauksista on kroonisia eikä niistä parane koskaan täysin, mutta eikö silloinkin ole paras yrittää päästä remissioon? Itselläkin on pari F:llä alkavaa diagnoosia, mutta yritän aktiivisesti päästä tilanteeseen, jossa en enää täyttäisi niiden kriteerejä.

Olin tuolloin niin ahdistunut, että pelkkä katsekontakti riitti paniikkikohtausta vastaavaan tilaan. Nykyään mulla ei enää oo sosiaalista ahdistusta, mutta jos olisi, niin varmasti voisin syyttää korona-aikaa, joka mahdollisti mulle ongelman hoitamisen kestämättömällä tavalla. Olin kuitenkin niin surkeassa kunnossa, että kasvomaskit pelastivat mut. Niiden ansiosta en mm. jatkanut koulun skippaamista. D;

Mä en kuulu heihin, joilla korona aiheutti tai pahensi mt-ongelmia. Miten tää näkyy esimerkiksi sun elämässä, jos saa kysyä?

 

[TalvinenRasia]

Meeminuha tuhosi yhteiskunnan, sen talouden ja nuorten elämän. Mitään kiitettävää ole siinä, varsinkin kun tauti ei tappanut edes ihmisiä vaan jotain 80-vuotiaita vanhuksia, mutta saatiinpahan testattua valvontayhteiskuntaa oikein kiitettäväksi ja huomattua, ettei politiikkoihin kannata luottaa. Ei pitänyt riittää kuin yksi rokote, mutta kolmannenkin jälkeen sanottiin ettei se estä taudin leviämistä, koronapasseja ei tule - paitsi että nehän tulivat ja muuta sellaista.

Meeminuha? ':D Mä ja mun isoveli otettiin rokotteet, muu perhe ei. Muu perhe meni melkein toimintakyvyttömäksi sairastuttuaan koronaan, kun mulla ja isoveljellä tuli vaan kova yskä.

 

[TalvinenRasia]

Nääh en oo, mun mielenterveys romahti ihan täysin. Muutenki jotenki tuon ajan jälkeen aika kulunu ihan kummallisesti ja ei vaa tunnu todelliselta.

Olen pahoillani. =( Miten sun mielenterveys romahti, jos saan kysyä? Mullakin se oli ihan romuna, mutta korona-aika pikemminkin helpotti tilannetta.

 

[Skeletor]

Meeminuha? ':D Mä ja mun isoveli otettiin rokotteet, muu perhe ei. Muu perhe meni melkein toimintakyvyttömäksi sairastuttuaan koronaan, kun mulla ja isoveljellä tuli vaan kova yskä.

Meeminuha, koska eihän siitä ollut kenellekään vaaraa. Lapsia ja teinejä taisi kuolla yksi, 20-60-vuotiaista vain vakavasti sairaita ja vammaisia, loput olivat eläkeläisiä, ja heidänkin kohdallaan monesti kuolinsyyksi ilmoitettiin korona, vaikka olisi ollut keuhkosyöpä. Itse kuuluin suurimpaan riskiryhmään läskinä astmaatikkona, enkä sairastanut enkä ottanut rokotteita.
Ilman iltapäivälehtien pelonluontia koko homma oltaisiin unohdettu parissa viikossa, ja kun THL lopulta julkaisi ne tilastot, ketkä siihen ovat kuolleet niin yhtäkkiä otsikot hävisivätkin.