Vituttaa. Koko elämä.
Also tajusin sen todellakin tänään, että paino ja skpl on siinä mielessä sama asia, että molemmissa identiteetti on ikuinen vaikka tilanne kuinka muuttuis. Ei mulle henkisesti sinänsä laihtumisestakaan oo ollu apua, koska näen ne kuvat edelleen kun olin vielä läskimpi, ja vaikken näkis kuvia, joka tapauksessa muistan. Joten ei auttais mua hirveästi laihtua alipainoiseksi, toki se vois tuntua sinänsä hyvältä, mutta ainahan menneisyys seuraa hautaan asti, joten periaatteessa se paha olo tuskin ihan niin vaan lähteekään. Sama asia tuo skpl myös. Voit ihan rauhassa transitioitua ja se voi tuntua sinänsä hyvältä, mutta menneisyys seuraa ihan hautaan asti, ja se paha olo ei ihan niin vain lähdekään. Tässä todennut ehkä vielä voimakkaampanakin se efekti koska se on isompi asia kuin paino. Ulkonäkö muuttuisi siis rajummin periaatteessa. Niin on täysin utopistista olettaa että "kaikki vaan unohtaa miltä näytit ennen" ja "mäki vaa unohdan miltä näytin ennen". Mun pitäis poistaa kaikki kuvat ja ei se edes olis mahdollista. Vaikka ei olis kuvia niin en mä silloinkaan unohtais. Niin et sä vaan unohda sun menneisyyttä. Et sä vaan unohda et niin back then when my period started, etc. Back when my discharge started. Back when my breasts were smaller cause they were still growing. I mean you just don't forget no matter how much you want to forget, kun et mitään muuta toivo niin paljon kuin unohtamista, mutta valitettavasti sitä ei tapahdu. Edes psykoterapeutti ei saa sua unohtamaan sun koko mennyttä elämää. Etkä varsinkaan tuu unohtamaan sun ulkonäköä ennen. Kun en unohda edes mun läskimpää ulkonäköä ennen. Niin on oikeasti täysin, täysin, utopistista kuvitella että sukupuolenkorjaus tai laihduttaminen (nytkään) on joku suuri helpotus. Kun se ei ole. Se ei ole mikään suuri helpotus. Se voi tuntua hyvältä sinänsä, ja se voi olla pienen pieni helpotus jollain tavalla. Mutta lopulta se ei merkitse juuri mitään. Katos kun menneisyyttä ei pääse täällä yhtään kukaan pakoon.
Kun sä oot kerran läski niin kyllä se kaikki säilyy sun mukana, ei sitä ihan niin vain laihduttamalla paranneta. Sitä henkistä oloa.
Kun sä oot kerran nainen niin ei sitä ihan niin vain sukupuolenkorjauksella paranneta. Sitä henkistä oloa.
Ja siks just mä ihmettelenkin, miksi nää molemmat asiat on kuitenkin ihmisten puheissa jotain pelastuksia. Siis molemmat. Onko ne tosissaan saanut muka jotain merkittävää apua niistä? Eikö todellakaan niiden menneisyyden haamu seuraa perässä kuin hai laivaa?????????
Katsos kun mä en voi kuvitellakaan saavani mitään merkittävää apua kummastakaan. Tajusin sen ihan pelkästään siinä kun selasin kuvia ja ymmärsin etten tuu muuttaa menneisyyttäni ikinä jos korjaan sukupuoleni, näytän tossakin tytöltä, näytän tossakin tytöltä, näytän tossakin tytöltä jne. Sit tuli vaa se olo et "mitä järkee?" Mun ei enää ikinä tarvis tuntea rintoja, mut tulisin näkemään ne edelleen vanhoissa kuvissa, ja muistaisin silti edelleen kaiken. Onks se sit todella niin merkittävä helpotus? En todellakaan usko sellaiseen helpotukseen siinä
Ja tietenkin sama laihduttamisen kanssa. Mitä väliä edes enää jollain laihdutuksella kun tuut tuntee ittes aina ihan yhtä paskaksi siks koska ei se identiteetti muutu lopulta yhtään mihinkään, entinen läski on aina entinen läski ja miten vitussa se voi ikinä muuttua? Yhtä paskalta tuntuis kuvien selaaminen silloinkin jos nyt olisin alipainoinen ja THAT'S STILL ME. like it's always gonna be me. Just younger, and fatter. But still me until i freaking die. Niin mikä idea? Ei se tuu parantaa mun henkistä oloa koska oon ikuisesti tavallaan se läski kuitenkin. Ja ikuisesti nainen. Ei oo pakokeinoa. Paitsi itsemurha. Tai joku toimiva mielenterveysapu, jollaista yleensä ei saa. Laihdutus ja sukupuolenkorjaus taas ei oikeastaan oo sellaisia sen suurempaa helpotusta tuovia asioita vaikka ajattelinkin eilen että mun on pakko muuttaa mun keho se on ainut asia joka aidosti tuo helpotuksen. Niin luulin mut nyt kun selasin noita kuvia niin näin ihan selkeästi et se ei mitään helpotusta henkisesti tuo. Ja mä oon aina ihmetelly siks transihmisiä että mitä hiton helpotusta ne saa siitä? Joo varmasti pientä mut ihan oikeesti hei. Jotain kauheen suurta helpotusta? Älä naurata. Vai iskeekö siinä dementia kuin taikaiskusta? Tai sit ne on vaan mua vahvempia. Ja jotenkin kestää sen niin että nyt voidaan sit sanoo "ooh transition saved me". Yeah right. My ass. Täytyy olla kyllä erityisen omituinen ihminen jos transitio jotenkin kunnolla sut pelastaa. Dementiako tuli samalla? Hävititkö kaikki kuvat samalla? Jonkinlainen helpotus se voi olla en sitä kiellä mutta loppupeleissä aika turha. Enkä pysty ymmärtämään miksei muut sitten koe samalla tavalla että se on turha. Mulle se ainakin olis. Kun itseään ei pääse pakoon.
Mutta sure. Keep telling yourself that. Ja ihan sama koskee tosiaan laihdutusta. Molemmat on semmosia "ooh tää ratkasee tän ongelman ja kaikki on hyvin!!!" Ensin. Sit tajuutkin et.... Ohops ...... Eihän se ihan mitään asioita täysin ratkassukaan. Edelleen oot sama ihminen muistoinesi ja henkisen kipusi kans, se ei sieltä mihinkään lähde. Sitä paitsi transmiehet voi edelleen tulla raskaaks terveisin Thomas beatie vai mikä sen nimi nyt olikaan. Ja moni muu. No okei, se ei näytä niin kamalalta ja tavallaan ihan erilaiselta kun miehen näkönen on raskaana mutta pohjimmiltaan sama asia niin aivan vitun sama periaatteessa. Mitä te oikeesti kuvittelette saavanne siitä? Siis pitää olla kyllä erityisen tyhmä ihminen jos kuvittelee että fyysinen kehon muutos, oli se mikä vaan, tuo jonkin henkisen helpotuksen. Loppupeleissä se ei mene niin ja et voi juosta itseäsi karkuun vaikka juoksisit henkihieverissä. Vittu henkistä apua te kaikki tarviitte, minä varsinkin. Henkistä apua ainakin. Ehkä kehon muutos voi olla osa sitä, mutta henkinen apu on kyllä se pääjuttu. Koska ensinnäkään toi ei oo normaalia. Ei kiinnosta vittuakaan mitä vassarit sanoo, toi ei oo normaalia. Ja kyllä, se vertautuu hyvinkin syömishäiriöön. Molemmat häiriöitä joihin pitäs saada henkistä apua (jos sitä sais).
Mä en ainakaan pysty juosta itseäni karkuun sillä että muutan kehoni. Eihän se onnistunut nytkään laihtumalla. Oon laihtunut aika paljon ja toki vaikka näytän jo aika erilaiselta verrattuna siihen aikaan, se aikahan seuraa mulla perässä ihan ikuisesti, ihan nytkin. Oon edelleen se sama ihminen. Olin läski tai läskimpi kun nyt. Sitä ei voi juosta karkuun koskaan. Laihtua voi, mutta totuus ei muutu, menneisyys ei muutu, identiteetti ei muutu varsinaisesti vaan se on koko elämän pituinen. Olinhan lapsena melko hoikkakin. Onhan sekin osa mua. Ei mitään voi vaan poistaa susta silleen "TÄTÄ EI ENÄÄ OO 😌"
"mitä et nää sitä ei oo"
Silleen ei tota ei tapahtunu mä en koskaan ollu noin läski
No jaa kyllä sä olit eikä mikään laihtuminen poista sitä ikinä.
Mulle tuli vaa nii oksettava olo meinaan kun katoin niitä vanhoja kuvia, sekä painosta että skpl.
Joten huomasin että täähän on suurinpiirtein turhaa haaveilla mistään transpolistakaan :D tai laihtumisesta alipainoseks. Vaikka ymmärrän sen että jollakin tasolla se auttaa mutta on se lopulta vissiinkin aika turhaa. Menneisyyttä ei voi juosta karkuun jne. Itseään ei voi juosta karkuun jne. Voit yrittää mut kukaan ei silt pääse karkuun. Ei sit kukaan.
Että.
Mut siks pari juttuu on paras apu mun tilantees: henkinen apu, ja ehkä parisuhde. Vaan kumpaakaan ei oikeen saa. No, henkisen avun saa varmaan JOSKUS. (Tarkoitan toimivaa henkistä apua) Mutta se on vähän semmonen juttu. Ja parisuhteen no senkin voi saada JOSKUS. ei tosin välttämättä ens vuonnakaan.
No joo. Niin kuin oon koko ajan sanonut niin vahinko on jo tapahtunut. Ja tän takia oon jauhanu sitä että mun ei ois kuulunu syntyä, ollenkaan.