Täällä taas yläkerrassa raahataan kans noita tuoleja, hypitään ja juostaan ympäriinsä, usein keskellä yötäkin. Onneks ei enää kauaa tarvi asua samassa rakennuksessa.
Tästä kappaleesta tulee ihan 8-luokka ajat mieleen, kuuntelin tätä sillon joskus ihan helvetisti, aina kun tää soi voin melkein haistaa sen violetin mattahuulipunan jota käytin paljon niihin aikoihin lol.
''Driven, yet frozen
Tempting is the afterlife
Driven, yet frozen
Tempted by what life might be like
Driven, yet frozen
Caught between
The devil & what i know
Driven, yet frozen
Spirals down
The crowd gathers below''
Yleensä olen melkein aina kaikesta mehusta että ''aah miten virkistävää'', mutta tietyissä tapauksissa saatan nirsoilla, jos kyseessä on joku kaupan halvin mehu joka maistuu tiskivedeltä.
Tästä kappaleesta tulee tosi unenomainen olo, niinku melkein kaikista muistakin Drab Majestyn kappaleista, etenkin jos kuuntelee istuessaan bussissa samalla kun se menee pimeällä jossain keskellä ei mitään.
Kummissa aivoissani kehittyi joskus sellainen miete että ''mitä jos kaikki kappaleet olisivatkin ihmisiä? / tai jokaisen kappaleen pohjalta loisi ihmishahmon joka vastaa kappaleen tunnelmaa ja estetiikkaa? ''
Nimittäin jos tämä kappale olisi ihminen, olisin satavarmasti ihastunut siihen.