Hakutulokset

Oli todella surullista lukea... elämä on niin tuskallista ja järkyttävää toisinaan. Toivottavasti tilanteesi helpottaa pian. Toivon myös, ettet jää yksin. ❤️

Paljon paljon voimia. ❤️

Kieltämättä, se on välillä todella rankkaa. Minusta tuntuu, että ajattelen aivan liikaa ja sitten itken näille ajatuksille jatkuvasti. Sitten tuomitsen itseni jatkuvasta itkemisestä ja ajattelen lisää kaikkea hylätyksi tulemisesta ja muiden ihmisten mielipiteistä kuolemaan. En tiedä, voiko omaa...

Kieltämättä. D: Arvostaisin äänettömyyttä, mutta ainakin omalla kohdallani se on mahdotonta. Olen kateellinen jokaiselle, joka pystyy hoitamaan asiansa sukkelasti. ':D

Samaistun enemmän kuin tarpeeksi. Hävettää...

Paljon tsemppiä! D: Varmaan todella pelottava tilanne. D:

Nuo positiiviset asiat ovat todella tärkeitä! :3 Olen myös itsekin huomannut, että lääkkeiden teho hiukan katoaa ajan myötä, mutta jokaisen tilanne on aina yksilöllinen. Paljon tsemppiä! <3

Tsemppiä! D: Hyvinvointi edellä! Yllätyin! Oho :D

Aivan järkyttävän surullista. D: Lähetän paljon voimia! <3 Sinussa ei ole mitään vikaa, muista se! Toivottavasti asiat kääntyvät parempaan päin mahdollisimman pian. D:

Pääsetkö puhumaan kenenkään kanssa? :c Mä olen huomannut myös, että lähellä olemisesta on tullut mullekin todella tärkeää. Samaistun sun tekstiin. ❤️

Ihanaa kuulla, että olet onnellisempi ja lääkkeet toimivat! Siis onko sulle tulossa aika oikeasti mielisairaanhoitajalle? ':D

Haleja sinnekin! ❤️ Oon itsekin huomannut, että lääkkeidenkin kanssa vointiin voi tulla takapakkia. Yksinäisyys on myös aivan kauheaa, mutta olen sun kanssa samaa mieltä: tästä noustaan. Tärkeää olisi voida tehdä itselle mieluisia asioita. :c

Olisi ihanaa kuulla teidän kuulumisia etenkin mielenterveyden suhteen, mutta kaikki on tietysti tervetullutta. :3 Miten voitte? Miten teidän mielenne voi? Mulla on hieman ristiriitainen tilanne mieleni kanssa. Liikunta helpottaa masennusta, mutta silti välillä puskee päälle todella synkkiä...

En ole koskaan kuullutkaan hänestä! :o

Olet kyllä oikeassa. Harmillista on, että mun pitäisi tosiaan olla se joustava osapuoli, vaikka kyse on enemmän mun kehosta ja elämästä. Lääkäri soittaa mulle tänään ja toivon mukaan pystyn neuvottelemaan parempia ratkaisuja.

Näin seitsemäntoistavuotiaana haluaisin jo kovin päättää esimerkiksi, että syönkö mielenterveyden ongelmiin vaikuttavia lääkkeitä. En ole ikinä pitänyt lääkkeistä eivätkä ne auta muuhun kuin pakko-oireiseen häiriöön jotenkin, mutta ymmärrän äidin huolen. D: Vaikka olen ennenkin lopettanut...

Kuulostaa hurjalta!

Kiitos! D:

Meillä ei ole punkkipinsettejä ja kisse pysyy parhaiten paikallaan ulkona pääskysiä tuijotellen. Löysin jotkut pinsetit, mutta pelkään puristavani liian lujaa enkä ole ainakaan vielä saanut punkkia irti. D: