Hakutulokset

Lasten psykologia ainakin. Ei sinänsä huono idea.

Ei just nyt tule mieleen, mutta niitä on aika paljon. D: Jos jossain ahdistavassa ympäristössä soi joku biisi, niin mun mieli voi tulkita sen siitä lähtien ahdistavaksi, ja aina kun kuulen sen, niin tulee sellainen tukala olo. D:

Meidän kissat osaa istua ja antaa yläfemman. :3 Tsemppiä kouluttamiseen!

Just niin! :(

Rääh, voi eii. :(

Juurikin tämä. :( Voi sua. D:

Niinpä. D:

Kiitos! <3

Mä olen se, joka laittaa kavereille viestiä. He harvemmin laittavat mulle. Mä huolestun, jos mun kaverit eivät vastaa vuorokaudessa, mutta joskus tuntuu, ettei mun kavereita kiinnosta, vaikka musta ei kuuluisi mitään. Kaipaisin joskus, että mullekin pistettäis viestiä. @Karzaa on eri juttu. :')

Käyn demissä vieläkin vahingossa, ja täällä vähemmän kuin demissä aikoinaan. Teen ehkä enemmän hyödyllisiä juttuja nykyään, mutta vähän harmittaa, kun mulla ei ole mitään muuta someja kuin tämä: ei snapchattia, instagramia, facebookia tai TikTokkia. D: Muistelen demiä rakkaudella. :(

Kun mua ahdistaa koulussa, en edes kykene itkemään. Miksi sua itkettää? Lähetän halauksen. <3

Kuulostaa kauhealta. :(

Sama!

Kaikki tekevät virheitä. Munkin kaveri on estänyt mut muistaakseni useampaan otteeseen, koska oon verrannut itseäni häneen. Virheistä myös oppii. En ole enää verrannut, mutta riidat ovat aina harmillisia ja mulla ainakin ne painavat mieltä edelleen. Sitä vaan toivoisi olevansa täydellinen ja...

Sama täällä. Liikun niin paljon, että menkat jäi pois ja välillä myös laihduin. Kannattaa jutella jollekin tuosta. Mäkin käyn juttelemassa ja se on auttanut, koska nykyään en käy joka päivä liikkumassa.

Mulla on samanlaisia. Kun mulle tulee sellainen ajatus, pelkään toteuttavani sen ja siksi oon niin outo nykyään. D: Tsemppiä.

Tsemppiä! Onko sulla ketään, joka voisi auttaa sua? D: <3

Voimia! <3 Kyyneleet puhdistaa, nauru parantaa.

Joo, soitan kitaraa. En ole kyllä hyvä siinä. D:

Se on inhottavaa. D: