Hakutulokset

Varmaan sama kuin aloittajalla. :D

Syömishäiriö on niin rasittava muun muassa just sen takia, kun aina pitää saada lisää ja lisää. Mä ajattelin, että pudotan vielä viisi kiloa, no ehkä vielä pari, ehkä vielä vähän eikä mikään riittänyt kuitenkaan. On äärettömän hyvä, että "jäit kiinni", koska mitä aikaisemmin puututaan, niin sitä...

Suosittelen muuten kurkkimaan sellaisia kehopositiivisuutta korostavia sisältöjä, jos kiinnostaa. Mä olen jo pidempään seurannut YouTuben ja myöhemmin Instagramin kautta tiliä, jonka nimi on muistaakseni kummassakin paikassa Kehossa. :3

Ääk, tuttu tunne. D: Mullakin on sh-tausta ja pahimpana aikana ajattelin, että jos selviän tästä hengissä, niin en enää koskaan laihduta. Osastojakson jälkeen alkoi sujumaan paremmin ja tällä hetkellä voin hyvin, mutta eilen oli punnitus ja totta kai nuo sh-ajatukset alkoivat kuiskimaan. :) Mä...

Mäkin olen itkenyt varmaan 30 kertaa tänä vuonna. Elämä on rankkaa.

Luultavasti omistaisin kirjani tyttöystävälleni, eräälle todella kannustavalle opettajalle tai söpölle kissallemme. C:

Muistan, kun joskus lapsena kävin äidin kanssa lääkärillä ja yllättäen siellä päätettiin, että multa otetaan verikoe. Olisin todellakin tarvinnut varoituksen siitä, koska olin todella suunnitelmiin ja rutiineihin turvautunut lapsi. Siinä sitten itkin hysteerisesti odottaen hoitajaa, joka...

No joo. D: Ei äiti kai huolissaan ole, tuskin hän edes ajattelee ristiriitaa mun ja siskon välillä. En tiedä... Kiitos, tsemppiä sullekin!

Tuli pieni tarve itsekin purkautua, koska samaistun sun kertomukseen. Mun äiti on myös kovin ristiriitainen. Joskus vuosi tai jopa kaksi vuotta sitten psykiatrisella osastolla kaikki mua hoitaneet ihmiset (lääkärit, hoitajat, psykologit, toimintaterapeutit) puhuivat aina siitä, että mun täytyy...

Täällä sama tilanne. Lattia on jääkylmä ja olotilaa voisi kutsua lämpimäksi ehkä silloin, jos on toppavaatteet päällä täällä sisällä. Öisin nukun kolmeen peittoon käpertyneenä ja koira viedään ulos vain pakolliseksi ajaksi, kissa ei ole käynyt ollenkaan ulkona muutamaan päivään.

Täällä toinen emetofobinen! Olen pelännyt oksentamista pienestä pitäen ja pelkään sitä edelleen, vaikka olen kokenut sen useamman kerran uudestaan taaperoajan jälkeen. Pelkoni juontaa juurensa luultavasti ajalta, jolloin olin 3-vuotias ja perheessämme jylläsi norovirus, jota pelkään kuollakseni...

Kyllä me selviämme, kovasti tsemppiä kaikille! ❤️

Ääk, todella kiireistä! Paljon tsemppiä sulle. Muista pitää huolta myös itsestäsi! ❤️

Mullakin on englannin sanakoe, yksi romaani pitäisi lukea viikon aikana, äidinkielen tekstejä sekä termejä olisi myös tärkeää lukea ja matikassa riittää tehtäviä. :') Samalla yritän pitää pään kasassa. :D Miten sulla menee näiden suhteen tällä hetkellä?

Minunkin aivoilla on liikaa ongelmia. D:

Kissamme pitää palapeleistä. :3

Mulla on taas sellainen päivä, että kaikki on pielessä: kukaan ei varmastikaan välitä minusta, olen tyhmä, olen säälittävä, haluan kuolla ja kaikki joko itkettää tai ärsyttää tai molempia. Pahinta on, että ehkä olen osittain oikeassa. ':D Kyllä joku varmasti minusta välittää, kuten rakas...

Kauheaa! Paljon tsemppiä sinne. Minustakin tuntuu siltä, että hommia riittää vaikka muille jakaa eikä millään meinaa jaksaa kaikkea. Kenties yksi asia kerrallaan, niin on hyvä.

Eikä! Hei meillekin tuli muutama kuukausi sitten koiranpentu, joka on suoraan sanottuna riiviö. Edes valjaita ei saa laitettua päälle ilman puremista. Koiramme ulvoo myös kuin susi, jos joku lähtee pois kotoa.