Oon miettinyt pääni puhki varmaan vähintään sieltä 2009-2011 saakka, en ikinä voi unohtaa kuinka olin mummun luona ja mun aivot meinas lähtee ulkoavaruuteen asti kun kelasin tätä koko asiaa. Ja sillon jo se sama tunne ettei tähän oo yhtikäs mitään ratkasua. Siis se tuntui niin umpikujalta...