Hakutulokset

Vihaan sit vittu vanhempiani ku oli pakko tehä mut paskoilla geeneillä.

"Kyllä se on nimenomaan geeneissä hyvin pitkälti. Ocd:hen liittyviä geenimutaatioitakin on löydetty, kuten hSERT-geenissä." Ai

En tuu selviimään tästä ikinä. Mä oon melko varma et kuolen itsemurhaan jossain vaiheessa. Kun tätä jatkuu viel tarpeeks monta vuotta niin se on varmaak siinä. Vaikka yritän tota niin epäilys tulee uudestaan ja uudestaan, enkä tuu luottaa ikinä siihen et se on oikein

Mun lapsuus oli täyttä helvettiä ja sitä korjataan nyt, ja se aiheuttaa helvetillistä tuskaa kun mun pitäs alkaa näin parantaa itteeni, enkä voi koska en tiedä mikä on oikein

Vaikka se tuntuukin kuinka väärältä

Ei taida olla vaihtoehtoja sit

Mun on pakko varmaan vaihtaa siihen koska en kyl osaa tehdä muutakaan?

Mut näin.

Ja ärsyttää olla vammanen nepsy

En ymmärrä enää mitään muutakaan

Sano miten mä pystyn vaihtaa siihen.

Jos tää ois se miten se on, niin ei mul varmaa olis mitään ongelmaa enää koskaan. Mut en pysty enää vaihtaa tohon.

Ei oo pakko vastaa viesteihin Ei oo pakko puhuu kellekään Voit olla vaikka ilman kavereita kokonaan Kukaan ei pakota olee yhteyksissä kehenkään Itsehän sen kaiken päätät

Kun olin lukiossa jos en ois käyny koulussa, niin siitäkään ei ois tullu sen kummempia seurauksia kun vaan se et sit vaa oisin joutunu lopettaa sen ku en ois päässy mitää kurssei läpi ja oisin reputtanu kaiken ja en ois menny kokeisiin. Ei se ois ollu mikää hirvee seuraamus jos oisin joutunu...

Mikään täs elämäs ei oo pakko, siitä vaan tulee sit seuraukset. Ei muuten oo mikään pakko.

Mä tiedän että MIKÄÄN EI OO PAKKO, ja se on totuus. Mun ei tarvi edes pitää kiinni jostai työkkärin suunnitelmista, ja itse kannan ne seuraukset jos multa sit loppuu rahat tai vastaavaa. Itsehän sen päätän. Ei mun tarvitse edes vastata työkkärin yhteydenottoihin. Itse päätän ja itse kannan...

Pahinta on että mulle tulee näistä pienistäkin asioista mitä teen NYKYÄÄN pakollisia juttuja, kuten vaa'alla käynti, vaikka se ei oo ollenkaan pakollista. Silti noudatan sitä niinku se ois joku pakollinen asia kuten vaikka koulussa käynti. Eikä muuten sekää olis pakko, jos olisin, eikä töissä...

En koskaan tiedä mitä mun pitää tehdä.

Mun elämä meni pilalle heti, sitä ei korjata enää ikinä. Tää on pelkkää kitumista vuodesta toiseen. En ymmärrä miksen oo jo tappanu itteeni. Tää ei ainakaan oo ees elämää joten kuolemakin on varmaan parempi vaihtoehto

Koska mul ei oo enää mitään muuta toivoa edes. Yksin en enää pärjää. Tää asia ei lopu ikinä. Eikä se lopu välttämättä sillä jos meen sinne, mutta näinkään en pysty elämään. Mä vaan yritän ja yritän uudestaan ja kaikki yritykset kaatuu ja niist tulee sellanen sotku etten tiedä ees enää mitä oon...