Mulla on sellainenki ongelma etten luota keneenkään, varsinkaan aikusiin
Enkä luota myöskään itteeni
Ja oon muutenki paska puhumaan ja kukaan ei ymmärrä mua ja monet kaveritki pitää vaan outona jos sanon et koulu stressaa enkä jaksa, koska niiden mielestä mulla ei oo mitään syytä olla...
Oon miettiny tätä joskus ja usein tulee aatelleeksi kuinka ihanaa ois jos ei ois pää täynnä ongelmia joista kukaan ei oikeen tiiä, kui ihanaa ois jos pystyis kerranki sanoo "Kaikki on hyvin" ilman et se on vähintään puoleksi valhe
En enää ees muista miltä tuntui olla aidosti ilonen ja miten...
Ei mun mielenterveys kestä tämmöstä
Mää en vaan jaksa
Stressaannun vaan kaikesta mikä ei ota onnistuakseen ja saan väännettyä maailmanlopun yhdestä ainoasta huonommin menneestä tunnista tai kokeesta tai mistä tahansa mikä on menny jollakin tavalla "huonosti"
Rutto soikoon en jaksa
Kaks koetta joissa raato vieköön KOKO VUODEN asiat mitä ollaan käyty enkä osaa yhtäkään niistä
Ihan ku koulu ei ois tarpeeksi stressaavaa nii sitte rutto jottai teoriakokkeita mistä ei oo mittää hyötyä