Suhteet Onpa yksinäistä

[noitis]

Kun viimeisetkin ystävyyssuhteet on gone

Noo ei tää niin paha oo varmasti kun miltä nyt tuntuu

 

[Skeletor]

Kokeile asumuseroa ja sitä, että kissasi vietiin.

 

[Skeletor]

Ja ei ole tarkoitus vähätellä, yksinäisyys sattuu enemmän, jos se ei ole oma valinta.

 

[noitis]

Kokeile asumuseroa ja sitä, että kissasi vietiin.

:( toi sattuis
Uutta kissaa hankkimaan D:

 

[noitis]

Ja ei ole tarkoitus vähätellä, yksinäisyys sattuu enemmän, jos se ei ole oma valinta.

Samaa mieltä... Ei ole oma valinta munkaan kohdalla, oon paska tyyppi mutta yritän muuttua.

 

[noitis]

Onneksi on perhe ja kumppani ja kissat (sori skeletor, en yritä hieroa suolaa haavoihin)

 

[Skeletor]

:( toi sattuis
Uutta kissaa hankkimaan D:

Sairasta.

Samaa mieltä... Ei ole oma valinta munkaan kohdalla, oon paska tyyppi mutta yritän muuttua.

Ennen oli erinomaisen vilkas sosiaalinen elämä, täällä Oulussa yksi tyyppi jota näen parin, kolmen kuukauden välein.

 

[Oltermanni]

Samaa mieltä... Ei ole oma valinta munkaan kohdalla, oon paska tyyppi mutta yritän muuttua.

Miksi pitäisi muuttua?

 

[Tulisydän]

Miksi pitäisi muuttua?

Se kannattaa tai ei, riippuen täysin omasta käytöksestä. Ainakin oma elämänlaatuni parani huomattavasti, kun lakkasin olemasta kusipää. Mielestäni oma itsensä saa ja kuuluu olla, kunhan ei satuta muita turhan päiten (jos tekee toisille pahan mielen / satuttaa heitä vain siksi, että se on kivaa, silloin se on mielestäni turhan päiten).

 

[Hydrangea]

Voi ei, mitä tapahtui? D:

 

[noitis]

Miksi pitäisi muuttua?

Yritän kasvaa ihmisenä ja olla vähemmän toksinen D:

 

[noitis]

Voi ei, mitä tapahtui? D:

Tuli ilmaistua kärkäs mielipide "parhaalle" kaverille hänen eräästä päätöksestä ja siitä seurasi riita tämän kaverin kanssa (sanoin loukkaavia asioita joita pyysin anteeksi silti) ja kun luulin että riita on ohi koska pyysin anteeksi ja se hyväksyttiin niin toinen parhaista kavereista liittyi riitaan (jota käytiin yhteisessä whatsapp-ryhmässä siis) ja sätti mua kaikesta mitä olin jo pyytänyt anteeksi, ja sit se ensimmäinen kaveri joka antoi anteeksi yhtyikin näihin kommentteihin -> loukkaannuin ja estin ja oltiin kuukausi puhumatta, ja odotin anteeksipyyntöä (koska olin itse pyytänyt jo kahdesti anteeksi ja koin että heidän pitäisi myös pyytää koska sanoivat myös aika loukkaavia asioita)

No sit viimesen kuukauden oon odottanut ja koko ajan miettinyt sitä miten väärin toimin ja miten paska ihminen oon ja no laitoin tossa eilen vai toissapv viestiä (uuteen ryhmään johon heidät lisäsin) jossa yritin selittää käytöstäni ja sanoin että odotan kaverilta numero 2 yhä anteeksipyyntöä ja vaan kaveri nro 2 vastasi ja sanoi että hyvää jatkoa ja toivottavasti joskus rauhassa voin katsoa peiliin ja kasvaa ihmisenä tms ja molemmat poistui

En tiiä miksi hän kuvittelee etten jo koko ajan ajattelisi sitä miten paska ihminen olen ja mitä kaikkea olisin voinut tehdä toisin tai miten voisin yrittää kasvaa ihmisenä jos nyt ylipäätään haluan edes elää....


Kauhean sekava selitys mutta ihan sama pääpointti on: loukkasin, koin tulleeni loukatuksi, pyysin anteeksi, en saanut anteeksipyyntöä takaisin vaan kehotuksen katsoa peiliin, vaikka tiedän jo että olen toksinen ja paska ihminen ja suutun helposti jne

 

[noitis]

Se kannattaa tai ei, riippuen täysin omasta käytöksestä. Ainakin oma elämänlaatuni parani huomattavasti, kun lakkasin olemasta kusipää. Mielestäni oma itsensä saa ja kuuluu olla, kunhan ei satuta muita turhan päiten (jos tekee toisille pahan mielen / satuttaa heitä vain siksi, että se on kivaa, silloin se on mielestäni turhan päiten).

Luulin että olin jo tossa pisteessä myös ja että en enää yrittäisi alottaa riitoja mutta no.
Olisinpa vähemmän kiihtyvää sorttia ja sellaista jolla ei menisi kaikki niin ihon alle idk
En ees oikeestaan tiedä mikä mun suurin ongelma on mutta tiedän että ongelmia on paljon ja moni niistä myös liittyy siihen minkälaisessa ympäristössä olen kasvanut

*Huokaus*

 

[Skeletor]

Yritän kasvaa ihmisenä ja olla vähemmän toksinen D:

Pituuskasvusi on jo ohitse, sorge.

 

[noitis]

Pituuskasvusi on jo ohitse, sorge.

Totta ja kuulin kans että aivotkaan ei enää kehity tässä iässä! Voin siis kasvaa vaan leveyssuunnassa

 

[Skeletor]

Totta ja kuulin kans että aivotkaan ei enää kehity tässä iässä! Voin siis kasvaa vaan leveyssuunnassa

Itse olen kasvanut syvyyssuunnassa! Ha ha! (Oikeasti huolestuttavan sairasta, epäilen jo kasvainta)

 

[Hydrangea]

Tuli ilmaistua kärkäs mielipide "parhaalle" kaverille hänen eräästä päätöksestä ja siitä seurasi riita tämän kaverin kanssa (sanoin loukkaavia asioita joita pyysin anteeksi silti) ja kun luulin että riita on ohi koska pyysin anteeksi ja se hyväksyttiin niin toinen parhaista kavereista liittyi riitaan (jota käytiin yhteisessä whatsapp-ryhmässä siis) ja sätti mua kaikesta mitä olin jo pyytänyt anteeksi, ja sit se ensimmäinen kaveri joka antoi anteeksi yhtyikin näihin kommentteihin -> loukkaannuin ja estin ja oltiin kuukausi puhumatta, ja odotin anteeksipyyntöä (koska olin itse pyytänyt jo kahdesti anteeksi ja koin että heidän pitäisi myös pyytää koska sanoivat myös aika loukkaavia asioita)

No sit viimesen kuukauden oon odottanut ja koko ajan miettinyt sitä miten väärin toimin ja miten paska ihminen oon ja no laitoin tossa eilen vai toissapv viestiä (uuteen ryhmään johon heidät lisäsin) jossa yritin selittää käytöstäni ja sanoin että odotan kaverilta numero 2 yhä anteeksipyyntöä ja vaan kaveri nro 2 vastasi ja sanoi että hyvää jatkoa ja toivottavasti joskus rauhassa voin katsoa peiliin ja kasvaa ihmisenä tms ja molemmat poistui

En tiiä miksi hän kuvittelee etten jo koko ajan ajattelisi sitä miten paska ihminen olen ja mitä kaikkea olisin voinut tehdä toisin tai miten voisin yrittää kasvaa ihmisenä jos nyt ylipäätään haluan edes elää....


Kauhean sekava selitys mutta ihan sama pääpointti on: loukkasin, koin tulleeni loukatuksi, pyysin anteeksi, en saanut anteeksipyyntöä takaisin vaan kehotuksen katsoa peiliin, vaikka tiedän jo että olen toksinen ja paska ihminen ja suutun helposti jne

Ei ne välit välttämättä lopullisesti ole menneet, vaikka toki nyt se ajatus tuskin hirveästi lohduttaa. Et ole paska ihminen, sitä en suostu uskomaan, vaikka olisit sanonut ja tehnyt mitä. Jostain kivustahan tuo käytös varmasti on kummunnut, ja kaikilla ei valitettavasti ole keinoja tai kapasiteettia käsitellä kipuaan ideaalilla tavalla. Sitä voi opetella ajan kanssa, mutta itseinho ja ruoskinta on sille tosi huono lähtökohta. Nyt on lupa surra.

Sullakin taisi epävakaan diagnoosi olla? Jos ei ole niin anteeksi, en tiedä mistä tällainen assosiaatio siinä tapauksessa on tullut. Mutta itselläni oli noita vastaavia tilanteita PALJON nuorempana, ja lopultahan mulla ei ollut enää muita läheisiä elämässä kuin mun mieheni. Kaikkiin oli menneet välit. Pikkuhiljaa aloin ottaa loukkaamiini ihmisiin yhteyttä, esitin anteeksipyyntöjä (sä toki tämän jo teit) ja sanoin, että ihmisten ei ole mulle pakko anteeksi antaa, kunhan tietävät että olen pahoillani, ja minusta olisi kuitenkin kiva alkaa vanhaa kaveruutta sytytellä uudelleen.

Tällä hetkellä paria ihmistä lukuun ottamatta elämässäni ovat käytännössä kaikki nuoruusaikojen ystäväni, ja meidän suhteet on ihan eri tavalla draamattomia ja paljon läheisempiä. Mun paras ystävä sanoi, että hän tarvitsi sen 4 vuotta ilman minua, koska hän ei kyennyt diilaamaan mun sen hetkisen elämän ja käytöksen kanssa. Tässä on hänen kanssaan nyt ehkä kolme vuotta oltu tekemisissä taas, ja meillä ei ole mitään konflikteja ollut, ennen niitä oli koko ajan.

Pointtini on, että anna itsellesi ymmärrystä, äläkä luovu toivosta. 🩷

 

[Hydrangea]

Luulin että olin jo tossa pisteessä myös ja että en enää yrittäisi alottaa riitoja mutta no.
Olisinpa vähemmän kiihtyvää sorttia ja sellaista jolla ei menisi kaikki niin ihon alle idk
En ees oikeestaan tiedä mikä mun suurin ongelma on mutta tiedän että ongelmia on paljon ja moni niistä myös liittyy siihen minkälaisessa ympäristössä olen kasvanut

*Huokaus*

En tiedä yhtään sun taustoja, mutta mulla kumpikin noista piirteistä helpotti huomattavasti kun kävin 9kk Ensi- ja turvakodin lähisuhdeväkivaltatyössä. Käytiin läpi niin lapsuutta kuin aikuisikää ja opeteltiin vihan tunteen sietämistä.

 

[noitis]

Ei ne välit välttämättä lopullisesti ole menneet, vaikka toki nyt se ajatus tuskin hirveästi lohduttaa. Et ole paska ihminen, sitä en suostu uskomaan, vaikka olisit sanonut ja tehnyt mitä. Jostain kivustahan tuo käytös varmasti on kummunnut, ja kaikilla ei valitettavasti ole keinoja tai kapasiteettia käsitellä kipuaan ideaalilla tavalla. Sitä voi opetella ajan kanssa, mutta itseinho ja ruoskinta on sille tosi huono lähtökohta. Nyt on lupa surra.

Sullakin taisi epävakaan diagnoosi olla? Jos ei ole niin anteeksi, en tiedä mistä tällainen assosiaatio siinä tapauksessa on tullut. Mutta itselläni oli noita vastaavia tilanteita PALJON nuorempana, ja lopultahan mulla ei ollut enää muita läheisiä elämässä kuin mun mieheni. Kaikkiin oli menneet välit. Pikkuhiljaa aloin ottaa loukkaamiini ihmisiin yhteyttä, esitin anteeksipyyntöjä (sä toki tämän jo teit) ja sanoin, että ihmisten ei ole mulle pakko anteeksi antaa, kunhan tietävät että olen pahoillani, ja minusta olisi kuitenkin kiva alkaa vanhaa kaveruutta sytytellä uudelleen.

Tällä hetkellä paria ihmistä lukuun ottamatta elämässäni ovat käytännössä kaikki nuoruusaikojen ystäväni, ja meidän suhteet on ihan eri tavalla draamattomia ja paljon läheisempiä. Mun paras ystävä sanoi, että hän tarvitsi sen 4 vuotta ilman minua, koska hän ei kyennyt diilaamaan mun sen hetkisen elämän ja käytöksen kanssa. Tässä on hänen kanssaan nyt ehkä kolme vuotta oltu tekemisissä taas, ja meillä ei ole mitään konflikteja ollut, ennen niitä oli koko ajan.

Pointtini on, että anna itsellesi ymmärrystä, äläkä luovu toivosta. 🩷

Kiitos, oot ihana <3 mä en ole saanut mtn epävakaan diagnoosia mutta monta kertaa miettinyt että voisi hyvinkin sen suuntaista jotain olla. Nämä oli mun 2 lapsuudenystävää jotka menetin nyt mutta ehkä hekin tarvii vuosia ilman mua, jos vähän tasaantuisi meno siinä ajassa. Jos ei niin ei se mitään, ei kaikkien kanssa voi olla kaveri, ja ehkä meidät yhdessä pitävä voima oli just kaikki ne vuodet ja muistot menneistä. En osaa nyt muotoilla hyvää vastausta mutta sun kommentti merkitsi paljon 🥹❤️‍🩹

 

[noitis]

Sairasta.
.

Palaan vielä tähän että vaikka vitsailinkin niin kyllä toinen kissa vois olla vaihtoehto - voit yhä surra ja rakastaa Maxia (ellei kyseessä ollut joku hypoteettinen kissa) vaikka oppisitkin samalla rakastamaan uutta kissaa ja se voi auttaa suruprosessissa sit jos oot valmis uuden kissan ottamaan. Ja jos saisit Maxin luoksesi joskus niin Max saisi vaan uuden leikkikaverin jos tutustutus onnistuisi

 

[Skeletor]

Palaan vielä tähän että vaikka vitsailinkin niin kyllä toinen kissa vois olla vaihtoehto - voit yhä surra ja rakastaa Maxia (ellei kyseessä ollut joku hypoteettinen kissa) vaikka oppisitkin samalla rakastamaan uutta kissaa ja se voi auttaa suruprosessissa sit jos oot valmis uuden kissan ottamaan. Ja jos saisit Maxin luoksesi joskus niin Max saisi vaan uuden leikkikaverin jos tutustutus onnistuisi

Max Voima osaa ihan jutella kanssani, se on äärimmäisen fiksu kissa, joka ymmärtää myös rahan idean. Pentuna se yritti myös itse käyttää tietokonettani öisin, koska selvästi mietti että mitä minä teen tässä tovin jos toisenkin, jos ei leikitty. Todella vaikea uskoa, että toinen kissu yltäisi samaan.

 

[noitis]

Max Voima osaa ihan jutella kanssani, se on äärimmäisen fiksu kissa, joka ymmärtää myös rahan idean. Pentuna se yritti myös itse käyttää tietokonettani öisin, koska selvästi mietti että mitä minä teen tässä tovin jos toisenkin, jos ei leikitty. Todella vaikea uskoa, että toinen kissu yltäisi samaan.

haittaako jos ei ole fiksu kissa vaan hölmö kissa </3 ne on ihan yhtä rakastettavia
ja monet kissat saa juttelemaan kanssaan kun pienestä pitäen vastaa maukumisiin yms !

 

[Skeletor]

haittaako jos ei ole fiksu kissa vaan hölmö kissa </3 ne on ihan yhtä rakastettavia
ja monet kissat saa juttelemaan kanssaan kun pienestä pitäen vastaa maukumisiin yms !

On se erilaista, jos menee ystävä ja jää vain naukusaukko..