Normal
No kun en aina heti kerro sille kaikkea. En aina vastaa sille kun se kyselee et onko kaikki hyvin. Joskus saatan melkeen hermostua kun se kyselee. Ja tiedän että se satuttaa sitä kun se itse sanoi mulle niin. Pyydän aina kaikkea varmaan sataan kertaan anteeksi ja se antaa ne anteeksi mut mää en ite pysty antaa anteeksi itelleni.Sitte mua pelottaa et jos alanki ns. "trauma dumppaamaan" (mikä ton suomennos on?) ja aiheutan sille sit kauhean pahan olon koska oon teheny nii mun kavereille aiemmin et puran kaiken vaa niihin enkä ota niiden tunteita huomioon. Pelottaa et teen niin mun poikaystävällekki nii en edes uskalla puhua.Ylipäätään mää vaan oon tottunu siihen et oon taakka ja haitolla ja et mun tarpeet on viimeisenä listalla enkä osaa reagoida siihen että joku ihan oikeasti haluaa tietää ja auttaa mua ilman mitään taka-ajatuksia tai siks että se on kohteliasta tai siks et on jotenki pakko.
No kun en aina heti kerro sille kaikkea. En aina vastaa sille kun se kyselee et onko kaikki hyvin. Joskus saatan melkeen hermostua kun se kyselee. Ja tiedän että se satuttaa sitä kun se itse sanoi mulle niin. Pyydän aina kaikkea varmaan sataan kertaan anteeksi ja se antaa ne anteeksi mut mää en ite pysty antaa anteeksi itelleni.
Sitte mua pelottaa et jos alanki ns. "trauma dumppaamaan" (mikä ton suomennos on?) ja aiheutan sille sit kauhean pahan olon koska oon teheny nii mun kavereille aiemmin et puran kaiken vaa niihin enkä ota niiden tunteita huomioon. Pelottaa et teen niin mun poikaystävällekki nii en edes uskalla puhua.
Ylipäätään mää vaan oon tottunu siihen et oon taakka ja haitolla ja et mun tarpeet on viimeisenä listalla enkä osaa reagoida siihen että joku ihan oikeasti haluaa tietää ja auttaa mua ilman mitään taka-ajatuksia tai siks että se on kohteliasta tai siks et on jotenki pakko.
