Vastaa keskusteluun

Varmaankin tähän mennessä huonointa aikaa. Suurin osa ajasta meni kuvitellessa, että kuolen ihan hetkenä minä hyvänsä ja siitä panikoidessa. Muu aika meni harrastuksessani ja koulu jäi lähes huomiotta. Muistikuvani tuosta ajasta ovat sekaiset. Jossain välissä en käynyt koulussa moneen kuukauteen ja päätin käydä lukion neljään vuoteen. Neljäntenä vuonna lopetin harrastuksen ja asiat parantuivat muutenkin hieman, kirjoitin ihan hyvät arvosanat kaikesta huolimatta ja pääsin niillä suoraan yliopistoon.

Mutta lukiossa olin yksinäinen, ahdistunut ja hukassa kaikin tavoin. Alle vuosi sen päättymisestä nyt on, ja asiat tuntuvat vähän paremmilta, koska koen tuntevani itseni hieman paremmin enkä enää panikoi siitä, että kupsahdan tällä sekunnilla. Etäopiskelu tosin vaikeuttanut ihan kaikkea.


Ylös Pohja