Normal
ei määrää. mä oon ollu vielä lukiossakin kiusattu ja yksinäinen, tosi pahasti masentunu ja näi. alotin syksyllä yliopistossa ja ero vuoden takaseen abikevääseenki on jo niin selvä et ei se lukioajan huonous oo määränny mulle huonoo tulevaisuutta. oon paljon onnellisempi, masennus on vähentyny, mulla on ihana kaveriporukka, oon ees hitusen rohkeempi (ahistuneisuus aikalailla samalla tasolla mut oon uskaltanu osallistuu asioihi) ja paniikkikohtaukset vähentyny.
