Kiitos kysymästä. Ihan hyvin menee. Tietysti elämässä on ylä- ja alamäkiä, mutta olen optimistinen persoona joten uskon ja tiedän että kaikesta selvitään. Psykoterapiani 3 vuoden takaa on päättymässä, mutta en ole surullinen. Tuntuu että elämässä menee sen verran hyvin, että koen ettei muutenkaan olisi tarvetta uudestaan aloittaa terapiaa.
Uusi raskaus on totta kai tuonut iloa elämääni, mutta samalla stressiä tulevasta. Tiedän kuitenkin selviytyväni arjen haasteista.
Mieheni välillä tuo elämäämme pettymyksiä rahapeliongelmansa takia jota on nyt ollut melkein 2 vuotta. Jatkuva salailu ja valehtelu jatkuu ja kun kertoo jälleen pelanneensa rahansa tai varastaneen minulta rahaa, se on aina uusi pettymys. Tiedän sen olevan hänelle riippuvuus johon olemme hakeneet apua. Välillä vain mietin kauanko tätä jaksan. Saammeko oikeanlaista apua tähän tilanteeseen. Mieheni on veloissa pelaamisensa takia joten rahaa menee paljon velkojen makseluun. Hän siis otti erilaisia pikavippejä yms, pelaamiseen aikoinaan ja nyt makselemme niitä takaisin.
Haluan olla mieheni tukena, koska näen miten paljon tämä myös kiusaa häntä. Hän on pettynyt itseensä puolisona kuin isänä.
Riippuvuudet ovat todellakin pahoja.
Katsotaan jos seuraavat konstit auttaisivat.
