Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 76289" data-attributes="member: 34"><p>Siis esim se mun terapeuttiki sano musy et vaikutan ulospäin niiin rauhalliselt et se ei koskaan vois uskoa että mul jotenki kuohuis tunteet ihan hirveesti. Että onko se sit joku juttu et ulospäin oon rauhallinen mutta mieli on niin levoton ku olla voi. Vaikka siis kyllähän mä chillikin osaan olla. Aina vitsaillaa vanhempienki kaa siit kuinka minä ja isä ollaan just semmosia et ei oo kiire minnekään ja kävellää aika hitaasti ja nukutaan pitkään eikä herätä ääniin yleensä ja ollaan just semmosia chillejä ja rauhallisia. Mutta sit kuitenkin mulla on nää tunneskaalat jotka menee aivan miten sattuu ja kuohuu ja kuohuu ja on niin voimakasta tunnetta jos jonkinmoista, eikä pelkästään ihastuksen tunteet vaan kaikki, ahistus, pelko, syyllisyys, häpeä, ilo, nauru, jännitys, käytännössä kaikki. Oon niin rauhallinen muka ja silti mun tunteet on random vuoristorataa. Kun sit taas mun isällä ei ilmeisesti oo sellasta. Se saattaa kyl olla joskus pinna kireellä mutta ei se ota asioita yleensä samalla tavalla ku minä. Kai silläkin tunne-elämä on mutta mun mielestä sillä ei pompi miten sattuu nää niiku mulla. Siis sen takia mä alunperin epäilin itelläni epävakaata koska sana &quot;epävakaa&quot; kuvaa mua niin jotenkin spot on. Siis sillee &quot;epävakaa tunne-elämä&quot; on just se mitä sanoisin itestäni. En sano että se menee välttämättä niin yli että se ois joku häiriö, en tiedä, mutta se voi olla ihan pelkkää luonteenpiirrettäkin. Jotkut hyppii tunteesta ja mielialasta toiseen eikä se aina oo häiriö.</p></blockquote><p></p>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 76289, member: 34"] Siis esim se mun terapeuttiki sano musy et vaikutan ulospäin niiin rauhalliselt et se ei koskaan vois uskoa että mul jotenki kuohuis tunteet ihan hirveesti. Että onko se sit joku juttu et ulospäin oon rauhallinen mutta mieli on niin levoton ku olla voi. Vaikka siis kyllähän mä chillikin osaan olla. Aina vitsaillaa vanhempienki kaa siit kuinka minä ja isä ollaan just semmosia et ei oo kiire minnekään ja kävellää aika hitaasti ja nukutaan pitkään eikä herätä ääniin yleensä ja ollaan just semmosia chillejä ja rauhallisia. Mutta sit kuitenkin mulla on nää tunneskaalat jotka menee aivan miten sattuu ja kuohuu ja kuohuu ja on niin voimakasta tunnetta jos jonkinmoista, eikä pelkästään ihastuksen tunteet vaan kaikki, ahistus, pelko, syyllisyys, häpeä, ilo, nauru, jännitys, käytännössä kaikki. Oon niin rauhallinen muka ja silti mun tunteet on random vuoristorataa. Kun sit taas mun isällä ei ilmeisesti oo sellasta. Se saattaa kyl olla joskus pinna kireellä mutta ei se ota asioita yleensä samalla tavalla ku minä. Kai silläkin tunne-elämä on mutta mun mielestä sillä ei pompi miten sattuu nää niiku mulla. Siis sen takia mä alunperin epäilin itelläni epävakaata koska sana "epävakaa" kuvaa mua niin jotenkin spot on. Siis sillee "epävakaa tunne-elämä" on just se mitä sanoisin itestäni. En sano että se menee välttämättä niin yli että se ois joku häiriö, en tiedä, mutta se voi olla ihan pelkkää luonteenpiirrettäkin. Jotkut hyppii tunteesta ja mielialasta toiseen eikä se aina oo häiriö. [/QUOTE]

En ole robotti