Okei, tilannepäivitystä!!
Eli siis, olemme ehtineet tavata jo kaksi kertaa aloitusviestini jälkeen. Molemmilla kerroilla olimme hänen kotonaan - katsoimme elokuvia, halailimme sohvalla, juttelimme. Se oli aivan ihanaa. :3 Hyvin harvoin halailen ketään noin pitkiä aikoja kerrallaan, mikä teki tilanteesta vielä erityisemmän. Alkujännitystä ja omaa sosiaalista kömpelyyttäni lukuun ottamatta tuntui alusta asti siltä, että näinhän sen kuuluikin mennä. Voin olla ihastukseni seurassa täysin rennosti ja oma itseni, eikä hän tuomitse. Itsekin annan hänen olla oma itsensä, sillä ei ole mitään syytä muuhunkaan. Hänkin kuulemma kokee olonsa hyvin mukavaksi seurassani.
Emme tapaa kasvotusten kovinkaan usein, muttei se haittaa kumpaakaan, sillä oleilemme molemmat mieluusti myös yksiksemme todella paljon. Viestittelemme kuitenkin hyvin usein. Itse asiassa hän on tällä hetkellä se, jonka kanssa juttelen kaikista eniten.
Vaikka selvästi pidämme toisistamme hyvin paljon, ihastukseni kuitenkin sanoi, ettei hän halua parisuhdetta (kenenkään kanssa). Vaatisi liikaa sitoutumista, tai jotain... Noh, eipä se onneksi minua kauheasti haittaa. Itse asiassa ne asiat, joita uskoisin parisuhteelta eniten toivovani (syvälliset keskustelut, fyysinen läheisyys sekä keskinäinen ymmärrys ja luottamus) ovat sellaisia, joita harjoitamme hyvin paljon jo nyt. Tämä on aika lailla sellainen "friends with wholesome benefits" -suhde, mikä kyllä sopii minulle hyvin. Ihmissuhteissa arvostan eniten henkistä yhteyttä. Harvoin törmään kehenkään, jolla on kanssani näin samanlaiset näkemykset maailmasta, ja joka luonteenkin puolesta muistuttaa minua näin paljon. Olemme parhaita kavereita, tai ainakin hän on minun paras kaverini. Olemme kavereita, jotka halailevat paljon ja välillä flirttailevat toisilleen. Sehän passaa oikein mainiosti. :)
