Vastaa keskusteluun

Kuulostaapa tutulta. Mun mielestä kyllä pitäis pyytää anteeksi ja myöntää omat virheensä. Tietysti ymmärrettävää, et joskus vaan on hermot kireällä, mut pitäis kuitenkin muistaa, että toinen on vasta lapsi


(Ite tajusin vasta nyt 22-vuotiaana, miten paljon oman isäni samanlainen käytös välillä jopa melkein joka päivä, on vaikuttanut muhun ja vaikuttaa edelleen. Mun piti aina olla se sovitteleva osapuoli, joka pyysi anteeksi, vaikka en olis tehnyt mitään väärää)


Ylös Pohja