Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
1
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 215844" data-attributes="member: 34"><p>Questions to Explore</p><p>If you were on a deserted island, would you still feel the need to be a different gender?</p><p>- joo, tuntuu ainakin siltä että olisi edelleen tarve olla toista sukupuolta.</p><p></p><p>Do you dislike feminine things (clothes, nails, roles), or do you dislike your body or being seen as a woman?</p><p>- inhoan kaikkia noita.</p><p></p><p>Would you be comfortable being a feminine man?</p><p>- joo, ainakin enemmän kuin tämä, jos se olisi mahdollista siis. Voi olla etten olisi täysin mukavuusalueellani miehenäkään (muunsukupuolisuus), mutta 10 kertaa mieluummin kuin tämä dysforiahelvetti.</p><p></p><p></p><p>En tiedä sitten mihin nämä vastaukset viittaa mutta ne on rehellisiä ainakin. Voi olla transsukupuolisuutta tai sit se voi olla ihan mitä tahansa muutakin. En oo menossa kuitenkaan transpolille vieläkään. Hoidan sitä muulla tavalla tällä hetkellä, mutta vielä ei ole ollut kuin yks tapaaminen ja se ei tietenkään ole vielä auttanut yhtään.</p><p></p><p>Tuntuu kyllä siltä, että mun elämässä ei ole yhden ainuttakaan hyvää asiaa. Obvious (suurien) ongelmien lisäksi, jotka on siis esim:</p><p>- hoi</p><p>- myunghoon </p><p>- dysforia</p><p>- ocd</p><p>Niin niiden lisäksi mulla on ihan kauheasti sellaisia ei niin obvious ongelmia tai sellaisia ihan helvetin outoja kamalia tunteita mitä mulle tulee ihan kaikesta. Ikuinen väärin tekemisen tunne. Ikuinen syvä häpeä omasta itsestä, ei pelkästään sukupuolesta. Randomisti tuleva kuolemanpelko joskus. Toisaalta kuolemantoive joskus. Molemmat ahdistavia. Ei osaa tehdä arjessa tavallaan mitään, ei tiedä mitä tekisi ja kaikki tuntuu väärältä, mikään ei koskaan tunnu oikealta tai siltä että tekisin hyvin tai oikein. Ei koskaan. Ei yhtenäkään päivänä. Aivan perus arjesta selviytyminen on työtä ja tuskaa, ja mulla ei edes ole kovin paljon vaatimuksia verrattuna normi ihmiseen, esim kun ei ole vaikka työtä tai opiskelujakaan. On vaan noita tapaamisia missä hoidan dysforiaani ja sen sellaisia. Suihkussa käymistä, siivoomista, ruuan tekemistä, laskujen maksamista, ja pelkästään se on mulle ihan suoraan sanottuna helvettiä. Siis ihan tämä normi elämä mitä elän tälläkin hetkellä koko ajan. Rakkaus ja sydänsurut koko ajan tulee mun mieleen. Sit kun ne tulee mieleen niin alan ajatella siitäkin miten väärin teen kun oon tälläsessä tilanteessa, miten mun olisi pitänyt valita toisin ja miten väärin on rakastua julkkikseen. Syömishäiriöajatukset ja pakkomielteet on edelleen läsnä, ainakin jonkin verran. Ne siis häiritsee yhä. Nukun yleensä huonosti. Vihaan itseäni, ihan aidosti, ja koko ajan vain enemmän ja enemmän, varsinkin kun näen tästä keskustelustakin miten saatanan tyhmä vitun idiootti olen. Vittu oikeasti, voisin hirttää itseni silkasta vihasta itseeni. Jokainen vitun biisi satuttaa, jokainen nrg biisi. Jokainen muisto satuttaa. Oon koko ajan väsynyt. Joka päivä oon niin väsynyt. Mua sattuu koko ajan fyysisesti jonnekin. Aina on joku kipu mitä on tosi vaikee jaksaa. Oon puhelimella ihan sairaan paljon vaikka joinain päivinä vähemmän. Mut yleisesti ihan sairaan paljon. Pakkoajatukset dysforiasta vaivaa joka ikinen päivä. Mieleen tunkeutuu koko ajan ajatuksia niistä kaikista dysforisimmista ja pahimmista asioista. Oon vieläkin ihan sekasin rakkauden suhteen, vaikka oon koko ajan sanonutkin että oon ihan tajuttoman rakastunut ja että tää on mun elämäni suurimpia rakkauksia ikinä ja se saattaa ollakin totta, mut siitä huolimatta mun olo ei oo vielä normalisoitunut eli mun on yhä vaikea sitä myöntää ja jotenkin vaan mikään ei tunnu loogiselta. Mun on äärettömän vaikea yhä olla sen tilanteen kanssa. Mul ei oo elämässä oikeastaan hyviä asioita, ja pelkään koko ajan mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja että kuinka päin helvettiä elämä menee kohta. Niinku lisää. Vihaan ja rakastan hoonia, enemmän kuin ketään yleensä, suurimpana osana kerroista. Vihaan itseäni seksuaalisista tunteista ja mua edelleen se oksettaakin tietysti. Haluan aina kaikin keinoin välttää tekemästä mitään niille fiiliksille mutta joskus sorrun. Ja se sortuminen tuntuu joka kerta ihan kauheelta.</p><p></p><p>Tota listaa vois ehkä vielä jatkaakin, mut vittu että tää tilanne tuntuu oikeasti siltä et nyt ei ihan tosissaan kannattais enää yrittää. Jotkut ihmiset on vaan luotu siihen että niiden kohtalo on tappaa itsensä. Mitä enemmän elämääni katon sitä enemmän nään ettei siinä oo mitään järkeä. Kaiken lisäksi oon vieläpä mahdoton autettava, sillä olen ihan paska enkä ilmeisesti halua tai osaa yrittää tarpeeksi että mikään hoito tehoaisi tai että voisin ikinä voida paremmin, sillä olen ihan paska ja en halua tarpeeksi voida paremmin, koska teen näin. Itsehän minä ongelmani aiheutan, joten. Lisäksi oon tämmönen vitun ärsyttävä katkera paska muutenkin.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 215844, member: 34"] Questions to Explore If you were on a deserted island, would you still feel the need to be a different gender? - joo, tuntuu ainakin siltä että olisi edelleen tarve olla toista sukupuolta. Do you dislike feminine things (clothes, nails, roles), or do you dislike your body or being seen as a woman? - inhoan kaikkia noita. Would you be comfortable being a feminine man? - joo, ainakin enemmän kuin tämä, jos se olisi mahdollista siis. Voi olla etten olisi täysin mukavuusalueellani miehenäkään (muunsukupuolisuus), mutta 10 kertaa mieluummin kuin tämä dysforiahelvetti. En tiedä sitten mihin nämä vastaukset viittaa mutta ne on rehellisiä ainakin. Voi olla transsukupuolisuutta tai sit se voi olla ihan mitä tahansa muutakin. En oo menossa kuitenkaan transpolille vieläkään. Hoidan sitä muulla tavalla tällä hetkellä, mutta vielä ei ole ollut kuin yks tapaaminen ja se ei tietenkään ole vielä auttanut yhtään. Tuntuu kyllä siltä, että mun elämässä ei ole yhden ainuttakaan hyvää asiaa. Obvious (suurien) ongelmien lisäksi, jotka on siis esim: - hoi - myunghoon - dysforia - ocd Niin niiden lisäksi mulla on ihan kauheasti sellaisia ei niin obvious ongelmia tai sellaisia ihan helvetin outoja kamalia tunteita mitä mulle tulee ihan kaikesta. Ikuinen väärin tekemisen tunne. Ikuinen syvä häpeä omasta itsestä, ei pelkästään sukupuolesta. Randomisti tuleva kuolemanpelko joskus. Toisaalta kuolemantoive joskus. Molemmat ahdistavia. Ei osaa tehdä arjessa tavallaan mitään, ei tiedä mitä tekisi ja kaikki tuntuu väärältä, mikään ei koskaan tunnu oikealta tai siltä että tekisin hyvin tai oikein. Ei koskaan. Ei yhtenäkään päivänä. Aivan perus arjesta selviytyminen on työtä ja tuskaa, ja mulla ei edes ole kovin paljon vaatimuksia verrattuna normi ihmiseen, esim kun ei ole vaikka työtä tai opiskelujakaan. On vaan noita tapaamisia missä hoidan dysforiaani ja sen sellaisia. Suihkussa käymistä, siivoomista, ruuan tekemistä, laskujen maksamista, ja pelkästään se on mulle ihan suoraan sanottuna helvettiä. Siis ihan tämä normi elämä mitä elän tälläkin hetkellä koko ajan. Rakkaus ja sydänsurut koko ajan tulee mun mieleen. Sit kun ne tulee mieleen niin alan ajatella siitäkin miten väärin teen kun oon tälläsessä tilanteessa, miten mun olisi pitänyt valita toisin ja miten väärin on rakastua julkkikseen. Syömishäiriöajatukset ja pakkomielteet on edelleen läsnä, ainakin jonkin verran. Ne siis häiritsee yhä. Nukun yleensä huonosti. Vihaan itseäni, ihan aidosti, ja koko ajan vain enemmän ja enemmän, varsinkin kun näen tästä keskustelustakin miten saatanan tyhmä vitun idiootti olen. Vittu oikeasti, voisin hirttää itseni silkasta vihasta itseeni. Jokainen vitun biisi satuttaa, jokainen nrg biisi. Jokainen muisto satuttaa. Oon koko ajan väsynyt. Joka päivä oon niin väsynyt. Mua sattuu koko ajan fyysisesti jonnekin. Aina on joku kipu mitä on tosi vaikee jaksaa. Oon puhelimella ihan sairaan paljon vaikka joinain päivinä vähemmän. Mut yleisesti ihan sairaan paljon. Pakkoajatukset dysforiasta vaivaa joka ikinen päivä. Mieleen tunkeutuu koko ajan ajatuksia niistä kaikista dysforisimmista ja pahimmista asioista. Oon vieläkin ihan sekasin rakkauden suhteen, vaikka oon koko ajan sanonutkin että oon ihan tajuttoman rakastunut ja että tää on mun elämäni suurimpia rakkauksia ikinä ja se saattaa ollakin totta, mut siitä huolimatta mun olo ei oo vielä normalisoitunut eli mun on yhä vaikea sitä myöntää ja jotenkin vaan mikään ei tunnu loogiselta. Mun on äärettömän vaikea yhä olla sen tilanteen kanssa. Mul ei oo elämässä oikeastaan hyviä asioita, ja pelkään koko ajan mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja että kuinka päin helvettiä elämä menee kohta. Niinku lisää. Vihaan ja rakastan hoonia, enemmän kuin ketään yleensä, suurimpana osana kerroista. Vihaan itseäni seksuaalisista tunteista ja mua edelleen se oksettaakin tietysti. Haluan aina kaikin keinoin välttää tekemästä mitään niille fiiliksille mutta joskus sorrun. Ja se sortuminen tuntuu joka kerta ihan kauheelta. Tota listaa vois ehkä vielä jatkaakin, mut vittu että tää tilanne tuntuu oikeasti siltä et nyt ei ihan tosissaan kannattais enää yrittää. Jotkut ihmiset on vaan luotu siihen että niiden kohtalo on tappaa itsensä. Mitä enemmän elämääni katon sitä enemmän nään ettei siinä oo mitään järkeä. Kaiken lisäksi oon vieläpä mahdoton autettava, sillä olen ihan paska enkä ilmeisesti halua tai osaa yrittää tarpeeksi että mikään hoito tehoaisi tai että voisin ikinä voida paremmin, sillä olen ihan paska ja en halua tarpeeksi voida paremmin, koska teen näin. Itsehän minä ongelmani aiheutan, joten. Lisäksi oon tämmönen vitun ärsyttävä katkera paska muutenkin. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
