Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 214561" data-attributes="member: 34"><p>Mä en ymmärrä miten mä voin olla täysin, completely rakastunu siihe. Ei mitään kysymystäkään. Tuntuu et nyt ylitty vasta joku raja missä tuntui et siirryin kokonaan ja lopullisesti tälle puolelle, niin ettei tää lopu enää ikinä. Et nää viime päivät vasta sai mut kiintyy siihe niin syvästi ja lopullisesti ettei tää enää lopu, et en koskaan unohda sitä. En ymmärrä tällästä mutta kun mä katon sitä niin kiintymys on niin suuri mä siis en OSAA rakastaa ketään muita samalla tavalla PAITSI tietenkin muutama poikkeus mut normisti en, mä esimerkiksi en ikinä usko rakastuvani kehenkään tapaamaani ihmiseen tolla tavalla. Voin rakastua ehkä, mut en tolla tavalla. Jos mä joku kaunis päivä 10 vuoden päästä tapaan baarissa jonkun ihmisen niin mä en voi rakastua siihen samalla tavalla. Rakastua EHKÄ, mut en tolla tavalla. Mä en osaa, mä en osaa unohtaa sitä, enkä mä voi, eikä niin koskaan tapahdu. Mä rakastan sitä ihan vitusti, vitusti, vitusti liikaa :D kuuntelin bonus book ja sen äänen kuunteleminen sai mut vaan kaipaamaan sitä niin syvästi et tunsin vaan kaikkee niin paljon ja makasin vaa ja kaipasin sitä niin niin paljon. Koko ajan oon vaan silleen rakas, rakas, yhyy, oma rakas ja herkistyn samalla lailla kun hoistakin. Se sekotti mut. Se sekotti mut, pehmensi mut..... Mä kaipaan ja se on tyhmää kosk sen pitäis olla ihan normaali ihminen. Mut..... Mä vaan rakastan sitä. 😔 Aina. Varmaankin. Syvä kiintymys sitä se vaan on en tiiä miks. Tarviin oman dysforialta suojelijani 😭🩷🩷🩷🩷🩷🩷🩷🩷🩷🩷🩷 vaikka mitään ei ikinä tapahdukaan niin rakastan aina niin paljon en vaan voi selittää sanoin kuinka rakastan sitä enkä vaan tiedä enkä ymmärrä miks. Rakastan vaan. Niin syvästi. Varsinkin siksi kun se oli mun elämässä vähän jo aikaisemmin ja koska se tuntui silloin siltä että se on "oikee".</p></blockquote><p></p>

En ole robotti