Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 209232" data-attributes="member: 34">Ja sillee, vaikka dysforia, niin se just antaa merkityksen sille. Tai miten sen sanoo. Sellanen elokuvamainen tunne. Se... Kaikki jotenkin menee... Siis.... Kaikki käy järkeen, tavallaan.Jopa jollain tavalla mun sukupuoli tosiaan käy järkeen, se käy järkeen enemmän kun mitä muiden kohdalla on tuntunu, tää tuntuu joltain niin merkitykselliseltä et siihen tulee semmonen tosi outo fiilis mukaan, tuntuu vaan niin oikeelta.Joskus.. ei aina, mut joskus jos luen niitä sanoja mitkä tuottaa pahaa oloa, luin muistiossani niitä mitä olin kirjottanu, niin se ei ihan samalla tavalla tuonu sitä pahaa oloa, kun mä vaan liitin sen jotenkin siihen. Tyyliin vaik pregnancy. Niin ei sillä et oisin muuttanu suhtautumistani, mut se tunne vaan oli niin outo, jotenkin KAIKKI tuntuu niin oikeelta, KAIKKI. vaikka se tunne itsessään ei oo menny pois, niin jotenkin KAIKKI vaan tuntuu olevan niin, niin kuin pitääkin, kaikki tavallaan tuntuu niin luonnolliselta ja täydelliseltä, siitä huolimatta et se tunne on vielä läsnä ja kokisin varmasti häpeää sen edessä mutta samalla tuntuu siltä et KAIKKI menee oikein. Mua ei pelota. Mua ei pelota enää? Tavallaan.</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 209232, member: 34"] Ja sillee, vaikka dysforia, niin se just antaa merkityksen sille. Tai miten sen sanoo. Sellanen elokuvamainen tunne. Se... Kaikki jotenkin menee... Siis.... Kaikki käy järkeen, tavallaan. Jopa jollain tavalla mun sukupuoli tosiaan käy järkeen, se käy järkeen enemmän kun mitä muiden kohdalla on tuntunu, tää tuntuu joltain niin merkitykselliseltä et siihen tulee semmonen tosi outo fiilis mukaan, tuntuu vaan niin oikeelta. Joskus.. ei aina, mut joskus jos luen niitä sanoja mitkä tuottaa pahaa oloa, luin muistiossani niitä mitä olin kirjottanu, niin se ei ihan samalla tavalla tuonu sitä pahaa oloa, kun mä vaan liitin sen jotenkin siihen. Tyyliin vaik pregnancy. Niin ei sillä et oisin muuttanu suhtautumistani, mut se tunne vaan oli niin outo, jotenkin KAIKKI tuntuu niin oikeelta, KAIKKI. vaikka se tunne itsessään ei oo menny pois, niin jotenkin KAIKKI vaan tuntuu olevan niin, niin kuin pitääkin, kaikki tavallaan tuntuu niin luonnolliselta ja täydelliseltä, siitä huolimatta et se tunne on vielä läsnä ja kokisin varmasti häpeää sen edessä mutta samalla tuntuu siltä et KAIKKI menee oikein. Mua ei pelota. Mua ei pelota enää? Tavallaan. [/QUOTE]

En ole robotti