Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 209231" data-attributes="member: 34">Mut silti jos otetaan dysforiamittari käyttöön esim, niin se on aika selvästi se joka on vieny mut lähimmäks sitä koko jutun voittamista. Tai se on se joka on jotenkin saanu mut tuntee näin. Eunkwangista, masatoshista yms on saattanut olla jotain että niistä on apua jos kuvittelee et se ois niin, siit seurustelusta olis apua, mut hoi on ainut joka on saanu tämmösen aikaan. Se on tehny enemmän ku kukaan muu. Tuntuu että kaikki elämässä, niin dysforia kuin lapsuuskin, kaikki, on tavallaan siihen liittyvää, jotenkin tuntuu että kaikki on vaan sitä varten tapahtunu, että oon tässä nyt. Koko elämä pyörii silmissä ja varsinkin lapsuus ja kaikki se on jotenkin vaan siitä, vaikka en ois voinu koskaan lapsena kuvitella et jotain tällästä tapahtuu, en ois voinu kuvitella et joku voi viedä sen tuskan pois, ei se kyllä viekään, ainakaan vielä, mutta se jotenkin lievittää sitä, koska se on niin rakas. Kaikki on vaan jotenkin tätä varten, kaikki elämässä. Tuntuu siltä että oon päätynyt tänne vihdoin, tai jotain sellasta.Elikkäs mitä.</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 209231, member: 34"] Mut silti jos otetaan dysforiamittari käyttöön esim, niin se on aika selvästi se joka on vieny mut lähimmäks sitä koko jutun voittamista. Tai se on se joka on jotenkin saanu mut tuntee näin. Eunkwangista, masatoshista yms on saattanut olla jotain että niistä on apua jos kuvittelee et se ois niin, siit seurustelusta olis apua, mut hoi on ainut joka on saanu tämmösen aikaan. Se on tehny enemmän ku kukaan muu. Tuntuu että kaikki elämässä, niin dysforia kuin lapsuuskin, kaikki, on tavallaan siihen liittyvää, jotenkin tuntuu että kaikki on vaan sitä varten tapahtunu, että oon tässä nyt. Koko elämä pyörii silmissä ja varsinkin lapsuus ja kaikki se on jotenkin vaan siitä, vaikka en ois voinu koskaan lapsena kuvitella et jotain tällästä tapahtuu, en ois voinu kuvitella et joku voi viedä sen tuskan pois, ei se kyllä viekään, ainakaan vielä, mutta se jotenkin lievittää sitä, koska se on niin rakas. Kaikki on vaan jotenkin tätä varten, kaikki elämässä. Tuntuu siltä että oon päätynyt tänne vihdoin, tai jotain sellasta. Elikkäs mitä. [/QUOTE]

En ole robotti