Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 206986" data-attributes="member: 34">Nah tbh mä oikeestaan suunnittelen ehkä kuitenkin vain sitä että kärsin lopun elämäni. Mieluummin kuin ryhdyn mihinkään. Se on pienempi paha kahdesta pahasta. Ja no se voi johtaa itsemurhayritykseen (uuteen? Laskettiinko sitä itsemurhayritykseksi?) mutta ei sil välii.Paljon mieluummin elän &quot;kaapissa&quot; lopun elämääni kuin ryhdyn kunnon transuksi.Oon muutenkin nyt niin tottunut tähän kun on jatkunut vuosia niin samalla tavalla se loppuelämä menee näin. Voisin periaatteessa jopa mennä naimisiin hammasta purren (tosin ehkä mieluummin puvussa kuin mekossa jos mahdollista), eipä sekään eroa mistään mun arkielämästä mitenkään dysforian kannalta. Kaikkeen tuskaan tottuu ja musta nyt ei vaan ollut tarkoitus tulla onnellista.Eipä tässä oo lopulta mitään niin ihmeellistä. Uskon että totun tähän lopulta niin hyvin ettei se ehkä ookaan enää muutaman vuoden jälkeen kuin ehkä pieni ongelma.</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 206986, member: 34"] Nah tbh mä oikeestaan suunnittelen ehkä kuitenkin vain sitä että kärsin lopun elämäni. Mieluummin kuin ryhdyn mihinkään. Se on pienempi paha kahdesta pahasta. Ja no se voi johtaa itsemurhayritykseen (uuteen? Laskettiinko sitä itsemurhayritykseksi?) mutta ei sil välii. Paljon mieluummin elän "kaapissa" lopun elämääni kuin ryhdyn kunnon transuksi. Oon muutenkin nyt niin tottunut tähän kun on jatkunut vuosia niin samalla tavalla se loppuelämä menee näin. Voisin periaatteessa jopa mennä naimisiin hammasta purren (tosin ehkä mieluummin puvussa kuin mekossa jos mahdollista), eipä sekään eroa mistään mun arkielämästä mitenkään dysforian kannalta. Kaikkeen tuskaan tottuu ja musta nyt ei vaan ollut tarkoitus tulla onnellista. Eipä tässä oo lopulta mitään niin ihmeellistä. Uskon että totun tähän lopulta niin hyvin ettei se ehkä ookaan enää muutaman vuoden jälkeen kuin ehkä pieni ongelma. [/QUOTE]

En ole robotti