Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
0
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 203021" data-attributes="member: 34"><p>Myöskin se on ihmeellistä kuinka asia voi kasvaa niin räjähdysmäisesti meikäläisellä, suhteellisen rauhallisesta vaiheesta (2022) asteen pahempaan (2023) tai aika paljonkin pahempaan, ja lopulta (2024) aivan täysimittaiseen helvettiin. Ja nyt 2025 se täysimittainen helvetti on jatkunut vain. Ensi vuodestahan ei taas tiedä kukaan. Vielä jaksaa? Ehkä?</p><p></p><p>Joka tapauksessa asia meni niin räjähdysmäisesti että se herättää ihmetystä kyllä mussa koska ihan oikeasti se 2022 oli niin rauhallinen vaihe mun mielestä kuitenkin. Jotainhan on voinut olla mutta olihan se suorastaan paratiisi. Se jo kertoo siitä että se oli paratiisi koska kuvittelin että eunkwangin perään itkeminen on suurinpiirtein elämäni kamalin tunne. Voi luoja. Muistan että ihan rehellisesti sanoin silloin jotain että tää taitaa olla pahin tunne mitä oon ikinä tuntenu. Joo no kyllähän mä ahdistuin siitä ajatuksesta etten varmaan ikinä oo sen kanssa ja kuolen ilman sitä etc mut ei helvetti, se nyt on vielä melko kaukana pahimmasta.</p><p></p><p>Itse asiassa suurin syy ehkä sille miksi on ylipäänsä vaikea kestää ilman sitä (tai ilman hoita etc whatever) on juurikin nimenomaan tämä skpl asia kun se kipu on niin sietämättömän vitun sietämättömän tappavan kuolettavan helvetillinen, suisidaalisuutta aiheuttava, suorastaan kauhua aiheuttava, niin ehkä siksi onkin niin vaikea kestää ilman ja sitähän toivoisi edes jonkinlaista hiukan vahvempaa emotionaalista tukea kun se on nyt tällä hetkellä ollu kuitenkin aika heikkoa siitäkin huolimatta että on äiti yms tukena mutta ei se nyt oo näköjään ollu ihan riittävää sekään. Niin on ehkä melko ymmärrettävää että kun on muutenkin jo valmiiksi rakastunut niin sitä ehkä kaipaa sitä ihmistä vielä enemmän tilanteessa jossa oot koko ajan vakavan masennuksen kanssa elämässä ja jatkuvasti tuntuu että milloin se kuolema koittaa ja itse asiassa onko se lopulta vähemmän pelottavaa kuin elämän jatkaminen.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 203021, member: 34"] Myöskin se on ihmeellistä kuinka asia voi kasvaa niin räjähdysmäisesti meikäläisellä, suhteellisen rauhallisesta vaiheesta (2022) asteen pahempaan (2023) tai aika paljonkin pahempaan, ja lopulta (2024) aivan täysimittaiseen helvettiin. Ja nyt 2025 se täysimittainen helvetti on jatkunut vain. Ensi vuodestahan ei taas tiedä kukaan. Vielä jaksaa? Ehkä? Joka tapauksessa asia meni niin räjähdysmäisesti että se herättää ihmetystä kyllä mussa koska ihan oikeasti se 2022 oli niin rauhallinen vaihe mun mielestä kuitenkin. Jotainhan on voinut olla mutta olihan se suorastaan paratiisi. Se jo kertoo siitä että se oli paratiisi koska kuvittelin että eunkwangin perään itkeminen on suurinpiirtein elämäni kamalin tunne. Voi luoja. Muistan että ihan rehellisesti sanoin silloin jotain että tää taitaa olla pahin tunne mitä oon ikinä tuntenu. Joo no kyllähän mä ahdistuin siitä ajatuksesta etten varmaan ikinä oo sen kanssa ja kuolen ilman sitä etc mut ei helvetti, se nyt on vielä melko kaukana pahimmasta. Itse asiassa suurin syy ehkä sille miksi on ylipäänsä vaikea kestää ilman sitä (tai ilman hoita etc whatever) on juurikin nimenomaan tämä skpl asia kun se kipu on niin sietämättömän vitun sietämättömän tappavan kuolettavan helvetillinen, suisidaalisuutta aiheuttava, suorastaan kauhua aiheuttava, niin ehkä siksi onkin niin vaikea kestää ilman ja sitähän toivoisi edes jonkinlaista hiukan vahvempaa emotionaalista tukea kun se on nyt tällä hetkellä ollu kuitenkin aika heikkoa siitäkin huolimatta että on äiti yms tukena mutta ei se nyt oo näköjään ollu ihan riittävää sekään. Niin on ehkä melko ymmärrettävää että kun on muutenkin jo valmiiksi rakastunut niin sitä ehkä kaipaa sitä ihmistä vielä enemmän tilanteessa jossa oot koko ajan vakavan masennuksen kanssa elämässä ja jatkuvasti tuntuu että milloin se kuolema koittaa ja itse asiassa onko se lopulta vähemmän pelottavaa kuin elämän jatkaminen. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
