Hakutulokset

Oikeasti ei enää ikinä julkista. Ihan oikeasti oksettaa. Siellä voi olla kyllä hyvän murusia, mutta ei ole sen arvoista kärsiä tätä paskaa. Siellä ei oikeasti toimi mikään. Yksityisellä on niin niin paljon kivempi asioida. Yleensä aina. Jos vaan rahat riittäisi niin sehän olisi se paras.

Lopettaisi vaan kaikki käymästä siellä ja lakkauttaisivat koko paskan xD

". Eli en kyllä suosittelisi kellekkään ******* Terveysasemaa. Päivystävä lääkärikin jolta varasin ajan oli töykeä. Kyllä varmaan on niitäki lääkäreitä jotka osaa hommat mutta ton käynnin jälkee ei paljo kiinnosta mennä." Sama :D muillakin siis sama kokemus tästä paskapaikasta XD

Mut joo tästä lähin mielenterveysasiani on omia asioitani, eikä kuulu julkisen puolen hoitajille.

Vaikka se korvajuttu oli ehkä vähän turha edes käydä siellä mutta äiti nyt kehotti menemään

Ikuinen kammo terveyskeskuksesta. Se nyt oli eri asia kun kävin korvan kanssa siellä mutta semmosella asialla voi mennäkin.

Ja todella tarkoitan sitä. En edes uskalla mennä sinne välttämättä enää ikinä.

Ei enää ikinä.

Siis koska olen todella itsekin sitä mieltä että olen paha ja oon suoraan saatanasta, niin sillein kyllä ihan samalla sivulla ollaan. (Ne tietysti sanois tähän "ei ei! Ei me mitään sellaista tarkoiteta!" Mutta halveksuntaa se joka tapauksessa on. Jos ei halveksuntaa niin jotain sellaista mistä...

Sanon vaan sen että eipä nuo sairaanhoitajat usein enempää palkkaa ansaitsekaan :) ei sillä että minä ansaitsisin mitään, en ansaitse, en edes hyvää kohtelua, mutta sanonpa kuitenkin vain.

Kiitos ja kuittaus

Se kun sairaanhoitaja näennäisesti esittää ystävällistä mutta oikeasti sen halveksunnan näkee. Samoin lääkäri. Ois tehny mieli sanoa että joo, kyllä mä tiedän että mä olen ruma, ihan kertomattakin. Ihan etukäteen tiesin olevani ruma. Siitä ei kuitenkaan mun mielestä tarvitsisi puhua näin. En...

En julkiselle puolelle enää mene. Jos sinne vielä joudun, niin olo pahenee entisestään.

"Jos sinulla olisi ykköstyypin diabetes, et odottaisi, että yhtenä päivänä 'parannut' ja saat takaisin 'normaalin itsesi', joka olit ennen diagnoosia. Sinun pitäisi ottaa insuliinia, kuntoilla ja laskea hiilihydraatteja. Mielisairaus ei usein eroa tästä. Saatat saada sen hyvin hallintaan...

Ajattelin jo niinkin että turhaan sä itsaria yrität koska et tuu kuitenkaan kuolemaan siihen koska et tuu kuolee kuulemma ennen sitä kun eunkwang juttu on tapahtunut. Niin mulle kerrottiin mut mua on varmaan kusetettu lopultakin.

Ja mulla on koko ajan tunne että mä kuolen pian. Et mun elämä on jo loppusuoralla. Ehkäpä olinkin väärässä eikä sitä Eunkwang juttua tapahdukaan. Olin ajatellut että en kuole ainakaan ennen sitä, koska olin uskonut siihen että olin oikeassa ja se vielä tapahtuu.

Mä en pelkää enää kuolemaa samalla tavalla. Pelkään enemmän ehkä itse kuolemista kuin kuoleman jälkeistä aikaa.

Jos olet onnellinen niin sen suurempaa ongelmaahan ei silloin ole. Jeesus mitä sakkia taas

Ei masentuneen elämä ole koskaan onnellista. Voi olla jos parantuu mutta ei kukaan aidosti masentunut sano "olen onnellinen" Jos sanot, niin et kärsi tarpeeksi, ainakaa juuri sillä hetkellä

"Silti olen ollut masentunut ja ahdistunut varhaislapsuudesta asti. Varmaan joku juttu "vinksallaan" aivoissa tms, olen tosin oppinut olemaan sinut sen kanssa ja elän varsin tasapainoista ja onnellista elämää. En edes yritä enää olla ns. normaali, olen hyväksynyt sen että olen keskivertoa...