Hakutulokset

Mielenkiintoinen elämänvaihe tässä

Tää oli paha ku......... No, aloin miettii vaa tosiaa koko elämääni.

Tai aina jos pelottaakin niin tuntuu että haluun juosta sen luo turvaan. Jos joku kehon osa ahdistaa, niin se tuo mulle turvaa. Vaikken ees oo sen kaa

Mitäh

Ja sillee, vaikka dysforia, niin se just antaa merkityksen sille. Tai miten sen sanoo. Sellanen elokuvamainen tunne. Se... Kaikki jotenkin menee... Siis.... Kaikki käy järkeen, tavallaan. Jopa jollain tavalla mun sukupuoli tosiaan käy järkeen, se käy järkeen enemmän kun mitä muiden kohdalla on...

Mut silti jos otetaan dysforiamittari käyttöön esim, niin se on aika selvästi se joka on vieny mut lähimmäks sitä koko jutun voittamista. Tai se on se joka on jotenkin saanu mut tuntee näin. Eunkwangista, masatoshista yms on saattanut olla jotain että niistä on apua jos kuvittelee et se ois...

Se on aina se jonka kaa kuvittelin olevani tietyssä paikassa, ja ajattelin että se istuu mua vastapäätä, tai että koskettaisin sen kättä siinä, se on vaan se ainut ihminen josta on tapahtunut just nää jutut. Kukaan muu ei koskaan voi olla sama. Toisaalta, kukaan muu ei voi olla sama kun...

Se on aina se ihminen josta kuvittelin ne tietyt kuvitelmat, ainut josta oon kuvitellut ne, ainut joka liittyy tiettyihin paikkoihin i guess, jotka on ollu pelkästään mun kuvitelmissa

Et miten se voi tuntuukin siltä et se on niin LÄHELLÄ mua, vaikka se on ihan älyttömän kaukana mut se tunne että se on jotenkin aina tunnetasolla niin lähellä, siis se että se on kuitenkin aina totta. Vaikka ihastuisin uusiin tai mitä ikinä, niin se on kuitenkin aina totta. Et tavallaan sitä ei...

Ehkä oudoin rakkaus mitä mulle on tapahtunut koskaan. Kukaan ei oo varmaan koskaan oikeasti tuntunut näin paljon siltä, siltä että mitä tahansa koskaan tapahtuukaan niin it's always, always and always him, just that i always love him, no matter what, elämässäni on yksi varma asia ja se on hän...

(kunnon draama)

Ja se tuntui niiiiiin isolta Se tuntui siltä ettei mikään ikinä oo tuntunu siltä. Mut voiks se edes olla niin?

Silleen ei se nyt sinänsä mikään trauma ole kun löysin sen, mut meinaan et ehkä en pysyny mukana, yhtäkkiä oli tapahtunu jotain sellasta, sit kuitenkin aika vaan meni eteenpäin enkä jotenkin pysynyt mukana enkä ollu vieläkään tajunnut sitä mitä tapahtui. En mä varmaan vieläkään oo. Ja alusta...

Siis mä olin niiiiiin hämmentynyt, koska se oli niin uusi

Jotenkin mulle tulee täst mieleen se miten suljin sen pois mielestäni. Kun alussa katoin jotain näitä vähän, sit vähän suljin sen pois mielestäni, välillä, ja nyt kun nään tän niin se näyttäytyy tosi outona mut nostalgisena se alku, koska siit on niin kauan, mut niin vähän aikaa, jotenkin se on...

Except he fucking is are we serious now are we serious because i cant see how my life goes I CANT SEE HOW MY LIFE GOES omfg

LMAOOOOOOO WTF im 27 hes 45 lmao tf Sweeeeeeetieeeeeeeeeee are you seriously still gonna love him when hes 80 be so frfrfr what the hellllllllll he's not the love of your life please be so so so fr frfrfrfrfrfrgrf4kfkrkfkkgnggkfk

LMAOOOOOOOO hes that old and i want him

I'm used to it babe

U mean like with Eunkwang?