Kaks asiaa on edelleen totta:
- olen cf as fuck
- dysforia tappaa
Joten siitä ei oo kyse, mut silti jostain syystä se päivä oli kyllä ihan ihmeellinen. Se ei kertonut siitä että haluisin lapsia, koska en halua niitä vieläkään enkä halunnut sillonkaan. Mutta jotain helvetin outoa se silti oli.
I guess se vaa kertoo siit et se on mun elämäni mies mutta ei se mua oo tehny lapsia haluavaksi silti. Tai poistanu sitä pahaa oloa muutenkaan.
Mut taitaa se silti olla elämäni mies koska.... No. Se päivä oli aika.. undeniable todiste.
Haluaisin olla sen lähellä niin paljon että mitään muuta en ehkä niin paljon haluakaan. Rakkauden liekit roihuaa näköjään. Mutta aika pahasti kyllä. Ei mikään ihan ok tilanne tämä. Varsinkin miettiessä että pitäis jaksaa tässä olla ilman sitä.
Jännää.
Kyllä on jännä tilanne. Nimittäin ei se nyt ihan mikä tahansa hongjoong ole. Vaikka hong itsekin on/oli aika vahva, mutta ei niitä silti voi oikein verrata.
Mutta en kyllä myöskään näe itseäni unohtamassa sitä. Vaikka se menis naimisiin niin tiedän että ajattelen silloinkin että rakastan sitä niin paljon. En yksinkertaisesti voi unohtaa sitä. En tiedä tulevaisuudesta, ehkä unohdan sen sittenkin, mutta nyt ei tunnu siltä et se olis mahollista edes.