*hali* <3 ihan samoja ajatuksia täällä. Ajatukset pyörii päivittäin sen ympärillä, että uskallanko syödä asiaa x ettei se vaikuttaisi painoon TAI että oonko liikkunut tarpeeksi että voin syödä asian x hyvillä mielin. Tosi kuormittavaa ja raskasta. Halu parantua ja syödä terveellisesti...
Meillä oli ala-asteella kirjalista jonka sai täyteen kun oli lukenut 10 kirjaa. Ope sanoi, että jos lukee raamatun niin se riittää ja sit lista on täys. Kukaan ei kylläkään lukenut sitä..
Avaudun melko suorasti omista kokemuksista, jos koet aiheen vaikeaksi niin älä lue <3
Joskus 14-vuotiaana tää kaikki alkoi, mut se oli vielä silloin sellasta "harmitonta" ja pientä. Sit 15-vuotiaana se vähän paheni, aloin opettelemaan kaloreiden laskemista (en oppinut) ja etsin netistä pro-ana...
Avaudun melko suorasti omista kokemuksista, jos koet aiheen vaikeaksi niin älä lue <3
Joskus 14-vuotiaana tää kaikki alkoi, mut se oli vielä silloin sellasta "harmitonta" ja pientä. Sit 15-vuotiaana se vähän paheni, aloin opettelemaan kaloreiden laskemista (en oppinut) ja etsin netistä pro-ana...
Kävelin muutama vuosi sitten yksin baarista kotiin. Kuulin jo sillalla kävellessä askelia mun takaa ja sit loppumetreillä mun seuraan liittyi joku mies joka ei millään uskonut, että haluan kävellä yksin ja että en tarvi seuraa. Siinä se intti koko matkan, että ”ei häntä tarvitse pelätä” ja että...
Muistan kun teininä kaikki mun kaverit oli aloittaneet ryyppäämisen jos about 14-vuotiaina ja itse jäin ulkopuolelle, koska en halunnut juoda alaikäisenä. Kerran kaveri sanoi sit että ”oltais me sut kutsuttu, mutta kun sä et juo niin aateltiin ettet halua” :D silleen joo en EHKÄ ois viihtynyt...