Suhteet Osaisinpa olla parempi tyttöystävä:/

TalvinenRasia sanoi:

Samaistun osittain ainakin... Mitä tarkoitat satuttamisella? Mä olen usein niin rikki henkisesti, että pelkään sen satuttavan. Pelkään, että kumppani ottaa mun murheet harteilleen ja olen lähinnä vaan taakka hänelle. D:

Napsauta laajentaaksesi...

TalvinenRasia sanoi:

Samaistun osittain ainakin... Mitä tarkoitat satuttamisella? Mä olen usein niin rikki henkisesti, että pelkään sen satuttavan. Pelkään, että kumppani ottaa mun murheet harteilleen ja olen lähinnä vaan taakka hänelle. D:

Napsauta laajentaaksesi...

Myrskyvaroitus sanoi:

No kun en aina heti kerro sille kaikkea. En aina vastaa sille kun se kyselee et onko kaikki hyvin. Joskus saatan melkeen hermostua kun se kyselee. Ja tiedän että se satuttaa sitä kun se itse sanoi mulle niin. Pyydän aina kaikkea varmaan sataan kertaan anteeksi ja se antaa ne anteeksi mut mää en ite pysty antaa anteeksi itelleni.
Sitte mua pelottaa et jos alanki ns. "trauma dumppaamaan" (mikä ton suomennos on?) ja aiheutan sille sit kauhean pahan olon koska oon teheny nii mun kavereille aiemmin et puran kaiken vaa niihin enkä ota niiden tunteita huomioon. Pelottaa et teen niin mun poikaystävällekki nii en edes uskalla puhua.
Ylipäätään mää vaan oon tottunu siihen et oon taakka ja haitolla ja et mun tarpeet on viimeisenä listalla enkä osaa reagoida siihen että joku ihan oikeasti haluaa tietää ja auttaa mua ilman mitään taka-ajatuksia tai siks että se on kohteliasta tai siks et on jotenki pakko.

Napsauta laajentaaksesi...

Skeletor sanoi:

Kävelee aina kakkosnelonen olallaan ja kääntyilee katsomatta ympärilleen ja sitten läiskii menemään jäbää nassuun sillä kuin Ohukaisen ja Paksukaisen leffassa.

Napsauta laajentaaksesi...

TalvinenRasia sanoi:

Hmm anteeksi, mitä tarkoitat tällä? ':D

Napsauta laajentaaksesi...

Skeletor sanoi:

Että kyllähän se sattuu, kun läimii laudalla kasvoihin ja muualle päähän.

Napsauta laajentaaksesi...

TalvinenRasia sanoi:

Ymmärrän ehkä... *Mietiskelee*

Napsauta laajentaaksesi...

TalvinenRasia sanoi:

Ou, tunnistan itseni tuosta paremmin kuin kukaan uskookaan. Pelkään, jos en kerro tyttöystävälleni mitään ja pelkään, jos kerron hänelle elämäni negatiivisista puolista. Kai täytyy löytää tasainen tie tässä asiassa. En halua jättää kertomatta ja itkeä joka ilta itseni uneen, mutta en voi myöskään kertoa vain huolistani koko ajan. En osaa selittää... Eniten mun mielestä kannattaa puhua ammattilaiselle ongelmista, sillä ammattilainen osaa neuvoa ja auttaa paremmin kuin läheinen, jolla ei ole koulutusta sellaisessa ja joka kantaa lisäksi myös omia murheitaan.

Oon tottunut siihen niin kuin säkin, että mun tarpeet ovat viimeisenä ja olen vain taakka kaikille. Mun mielestä voisi olla järkevää jopa kysyä kumppanilta, että miten voisin parantaa toimintaani tässä ja mikä hänen mielestään olisi hyvä tapa päästä tasapainoon. Ja tietysti olisi todella hyvä työstää suhdetta itseensä, sillä mä tai sä ei olla mitenkään huonompia. D:

Napsauta laajentaaksesi...

Myrskyvaroitus sanoi:

Joo juuri näitä samoja ajatuksia mulla on. Käyn toki ammattilaisen luona puhumassa mut en jotenki oikee ossaa sille sanua mittää. Tuntuu et kaikille pittää vaan vakuutella että kaikki on täydellisesti mun suhteessa vaikka eihän niin oikeasti tarvi tehä mut kai se on jotenki jääny päälle siks että kun meijän suhde on ns. sen verran epätavallinen et on monia joiden mielestä meijän ei kuulu olla yhessä ja aatellaan et meijän suhde ei tuu toimii nii tuntuu et pittää jotenki näyttää että kaikki toimii hienosti. Vaikka tosi tyhmäähän se on.

Mutta toi on kyllä hyvä neuvo, ehkä mää kehtaan kysyä mun poikaystävältä et mitä mää voisin tehä tälle asialle. Vaikka se tietää miksi teen näin ja yrittää ymmärtää mua ja olla kärsivällinen (🥺💕) niin musta tuntuu että sillä on kuitenkin jotakin sanottavaa mitä se ei vaan kehtaa sanoa ellen kysy.

Napsauta laajentaaksesi...

TalvinenRasia sanoi:

Ootko kokeillut kirjoittaa ammattilaisille? Mä olen muutaman kerran kirjoittanut ja joskus kirjoitin kirjeenkin. Toki jotkut tapaamani psykologit, lääkärit tai psykiatrit (oon tavannut heitä paljon :D) ovat olleet lähinnä turhauttavia ja pahentaneet asioita.

Teidän suhde on teidän suhde! Kukaan muu ei voi päättää siitä, miten teidän pitäisi tai ei pitäisi olla. D:

Mun mielestä asioista on hyvä puhua suoraan. Voisin kysyä mun tyttöystävältä myös paljon tärkeitä asioita, vaikka ei ole helppoa. Asiat yleensä vaan paisuu pahemmiksi, jos niistä ei puhu. Voimia sulle. <3 Et oo ainoa. ❤️

Napsauta laajentaaksesi...

Myrskyvaroitus sanoi:

Mun hoitosuhde tulee päättymään pian et en tiiä kehtaanko nyt alakaa mittää kirjettä väsertämään vaikka mun psykiatrinen sairaanhoitaja onkin ihana tyyppi ja varmasti tykkäis jos kirjottasin D:

Ja joo kukaan ei voi päättää minkälainen meijän suhde on mut jotenki se on jääny alitajuntaan se ajatus ja välillä en tiedosta edes omaa käytöstäni tai puheita. Toki kyllä se on alkanu ajan kanssa helpottaa vähäsen mut saan silti itteni usein kiinni siitä et mietin et entä jos vaikka kaveritki vaa valehtelee ku ne sanoo meijän sopivan yhteen yms.

Suoraan puhumiseen mää pyrinki mun poikaystävän kanssa :') Oon toisaalta yllättyny miten helppoa se sitte loppujen lopuksi on ku vaa saa suun auki. Tosi usein tullee sitä et mietin pahimmillaa monta päivää et no kehtaanko sanua tästä jos tää onki ihan mitätön asia mut sit ku sen lopulta kerron nii se suhtautuuki aina nii ymmärtäväisesti ja kuuntelee mitä haluun sanua nii tullee tosi helpottunu olo. Mut vaikka tiiän tän nii silti se kynnyksen ylittäminen on tosi tosi vaikeeta. Oikeastaa se on vaikeeta meille molemmille, vaikka aina lopulta asiat saahaanki käytyy läpi.
Ja kiitos, samoin sulle <333

Napsauta laajentaaksesi...